Murhaajalla on ihmisen kädet
Rautavaaran lapsisurma on puhuttanut paljon, eikä ihme. On hirveää, että kolme pientä lasta kuolee ja vielä hirveämpää, että joku, vieläpä lasten äiti, on tahallisesti aiheuttanut heidän kuolemansa.
Kohua herätti Katri Mannisen blogikirjoitus, jossa Manninen kirjoitti, että äärimmäistä väsymistä lapsen kanssa kokeneena kykenee jollain tasolla ymmärtämään tekoa. Moni on käsittänyt tämän tarkoittamaan, että Manninen jotenkin hyväksyisi teon tai puolustelisi sitä. En ihan ymmärrä. Omat ajatukseni olivat hyvin samankaltaisia kuin Mannisen, vaikka lapseton olenkin.
On monia mahdollisia selityksiä teolle. Uupumus, masennus, mustasukkaisuus, jokin näiden yhdistelmä. Nyt on puhuttu myös narsismista. Hannu Lauerma mainitsi, että 1950-luvulla alle 14-vuotiaan lapsen joutuminen tapetuksi oli jopa 18 kertaa todennäköisempää kuin nykyään. Miettikää noita lukuja. Erojen määrä ei ainakaan ole vähentynyt. Tuskin narsisminkaan.
Uupumus ja unenpuute voivat sekoittaa pään. Itse olen kärsinyt unenpuutteen takia mm. hypnagogisista hallusinaatioista ja epilepsiakohtauksista. Väsymys vie arvostelukyvyn. Kun olen riittävän väsynyt, en pysty vastaamaan edes yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Vaikka kyse olisikin mustasukkaisuudesta, erosta tai rahasta, kyse voi olla myös muista asioista. Ihmisten ongelmat ovat harvoin sellaisia, jotka voi tiivistää yhteen sanaan, paitsi ehkä sanaan “epätoivo”.
Joka tapauksessa on selvää, että kolmen pienen lapsen äiti on lähes varmasti olosuhteista johtuen uupunut. Narsismi sen sijaan on paljon vähemmän varmaa, tuntuu enemmän sopivalta muotinimeltä kaikelle mahdolliselle pahalle.
On surullista lukea, millä karmaisevilla termeillä lapsensa surmannutta (tappanutta, raa’asti murhannutta, miten asiaa haluaakaan kutsua) naista netissä kutsutaan, mm. “sontaläjäksi”. Samalla lailla kuin ihmiset haluavat ulkoistaa esimerkiksi vammaisuuden ja pitkäaikaissairauden “toiseudeksi”, sitä tehdään myös tällaisille teoille. Niitä tekevät ovat fundamentaalisesti erilaisia kuin minä. Tällaista ei koskaan voisi sattua minulle.
Ja kuitenkin monet ihan tavalliset, mukavat ihmiset ovat vaikeissa olosuhteissa sortuneet hirveisiin asioihin, jos nyt mietitään vaikka Natsi-Saksaa, Milgramin tottelevaisuuskoetta tai Stanfordin vankilakoetta. Äitiys ei tietenkään ole verrattavissa Natsi-Saksaan, mutta kyse on siitä, ettei ihminen tunne täysin omia rajojaan.
Jos lapsensa tappaneilta naisilta olisi viisi vuotta aiemmin kysytty, voisivatko he tappaa oman lapsensa, luuletteko että he olisivat (edes omassa mielessään) vastanneet kyllä?
Kuten olen monesti kirjoittanut, esim. toisessa blogissani ja tietokirjoissani, mielenterveyden ongelmat voivat johtua fyysisistä sairauksista ja orgaanisista häiriöistä, enkä puhu tässä nyt aivojen “serotoniinin epätasapainosta”. Miehet usein valittavat, kuinka äidin tekemää pienen lapsen surmaa selitellään tavalla, jolla miehen tekemää rikosta ei seliteltäisi. Nimenomaan pienten lasten surmissa sukupuoli on kuitenkin usein merkityksellinen tekijä.
Raskauden jälkeen kehossa käy todellinen hormonien sekamelska, kun estrogeenin ja progesteronin määrät romahtavat. Se yhdistettynä suureen elämänmuutokseen ja joskus jopa synnytystraumoihin voi johtaa raskaudenjälkeiseen masennukseen ja psykoosiin. Lapsivuodeaikana puhkeaa usein myös kilpirauhasen toimintahäiriöitä, jotka voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Tässä tapauksessa ei varmaankaan kyse ollut enää akuutista hormonimyllerryksestä, kun pienin lapsi oli yksivuotias, vaikka raskaudenjälkeinen masennus voikin joskus kestää jopa pari vuotta. On monia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa psykooseja. Suomessakin on todettu hypoglykemian voivan altistaa väkivaltarikoksille. B12-vitamiinin puutos, joka on varsin yleinen vaiva, voi harvoissa tapauksissa aiheuttaa paranoiaa, psykooseja ja mustasukkaisuutta.
Täysin hypoteettisessa tilanteessa, jossa selviäisi tämän äidin mielen järkkymisen johtuneen vaikkapa B12-vitamiinin puutoksesta, muuttuisiko hän vähemmän sontaläjäksi?
Ihminen on menneisyytensä, ympäristönsä, perimänsä ja muidenkin tekijöiden (esim. epigenetiikka ja infektiot) summa. Fiksut ihmiset tekevät typeriä tekoja (vaikkapa kovien huumeiden käytön aloittaminen tai uskonnollinen radikalisoituminen). Mukavatkin ihmiset tekevät karmeita tekoja, jotka tietenkään eivät ole yhtään vähemmän karmeita, jos ne tekee ns. hyvä tyyppi.
Ihmisillä on kova tarve demonisoida ja dehumanisoida “pahoja tekoja” tehneitä ihmisiä. Monen mielestä vangeilla ei ole tarvetta mihinkään ihmisoikeuksiin. Toisten mielestä vaikkapa “narkkari” tai asunnotonkaan ei ole oikea ihminen. Jotkut ihmiset uskovat, että käytännössä kaikki ongelmat ovat itseaiheutettuja tai vähintään ansaittuja. Niinpä niitä ei ikinä voi tapahtua minulle (ns. oikeudenmukainen maailma -hypoteesi).
Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Kuka tahansa meistä voisi ääritilanteessa, kovan stressin alla tai biokemiallisessa häiriötilanteessa kyetä tekemään hirveitä asioita. Kun yritämme miettiä tekojen syitä ja motiiveja – mikä ei ole sama kuin puolusteleminen -, voimme yrittää miettiä, miten ehkäistä niitä jatkossa. Lynkkaaminen ei edistä mitään asiaa, päinvastoin.
8 Responses “Murhaajalla on ihmisen kädet”
Hyvä. Keskustelu tarvitsee juuri tällaisia kannanottoja. Itse en suoraan sanoen jaksa osallistua tällä kertaa, joten on upeaa kun joku avaa suunsa.
Suomalainen mielenlaatu on turhan usein erittäin syyttävä, eikä pyritä näkemään asioita syvällisesti kantilta, tärkeää on päästä syyttämään.
Tottakai olen surullinen viattomien lasten puolesta asia koskettaa aivan varmasti monia ihmisiä. Yritän kuitenkin miettiä, että tekoon johtanut ahdinko on täytynyt olla valtava. Mies ilmeisesti keikkatöissä ja kolme pientä lasta. Pienin lapsi reilun vuoden ja fysiologiset myrskyt ehkä tasaantumatta jne. Myös tämä asenne `kyllä ennenkin sitä ja tätä` on rasittava.
Mitä jos ihminen ei oikeasti ole saanut apua eikä loppujen lopuksi jaksanut hakeakaan. Suomalainen ilmapiiri on tavattoman karu ja täällä pitää jokaisen pystyä hoitamaan asiat itse. Heikkoutta ei saa näyttää. Miekkataksin kuskitkin (poliisit) tulevat miekka edellä tilanteeseen. Vrt. Lontoon Bobbyt, joilla ei ole tuliasetta normipartiossa.
Myös Hannu Lauermaan mulla on pisteet pudonnut, joka minusta kuitenkin erittäin viisaana miehenä yleistää liikaa ja työntää narsistia joka rakoon, tietysti ottaa kantaa valtakunnan tasolla, mutta tälläisen äärimmäisen traumatisoivan tapauksen jälkeen olisi syytä viettää kunnon suruaika ja erittäin matalan profiilin kausi, ennen kuin aletaan puhumaan viisaita varsinkaan kun detailit eivät ole tiedossa. Ehkä Lauerma on pelannut liikaa pahojen venkuloiden kanssa.
Hän kuitenkin fanitti tätä casemehiläistä, kun psykologi sai tennaria puhuttuaan minun mielestä kuitenkin aivan totta näistä mielialalääkkeistä ja niiden käytöstä. Lääkärien ja lääketeollisuuden asema ylittää jo patriarkkaaliset tasot nykyään. Tottakai jos nupissa kilisee kunnolla, jotain täytyy tehdä, mutta mitä? Ei tietysti helppo kysymys.
Kuitenkin tämä lapsiin kohdistunut äärimmäinen teko on todella surullinen ja kertoo yhteiskunnan tilasta jotain karmealla tavalla. Helsinkiläisen Erikan tarina ja monet muut ovat tämän henkisesti kylmän ja kovan pohjolan kolkan elämäntavanja ennenkaikkea asenteen uhreja, jossa ei turhaan hymyillä ja kysellä miten futaa. Ihmisiä ladotaan kuin heinää pihalle duuneista ilmoitustyyliin ilman sanktion pelkoa bonarien toivossa ja korkeat eettiset ja henkiset arvot poljetaan maanrakoon. Vanhukset lääkitään kumoon bentsoilla ja oxyilla varsinkin julkisissa hoitomestoissa ja tilataan kaikenmaailman barometrejä, jotka kirkuvat kilpaa kuinka hyvin menee ja ollaan lähes maailman onnellisimpia? Mikä tätä maata oikein vaivaa?
En ole myöskään Lauerman kanssa muuten erityisen samoilla linjoilla tässä, mutta tuo hurja numero kiinnitti huomion. Tosin minusta näytti siltä, että hänen sanojaan olisi hieman vääristelty lehdistössä, sieltä poimittu esiin se maininta narsismista, vaikka hän puhui myös muista tekijöistä.
Muuten en ole Hannu Lauerman työhön tai lausuntoihin perehtynyt, vaikka nimi on toki ollut tuttu jo entuudestaan, niin en niitä kommentoi.
Kommenttisi lopussa on se kysymys, jonka olen usein itsekin esiin nostanut. Erilaisissa mittareissa Suomi on maailman onnellisin, vähiten epäonnistunut, jne maa, tai ainakin TOP-5:ssä – mutta esim. itsemurhaluvut puhuvat aivan toisenlaista kieltä. Ja minä en usko, että ne voivat oikein valehdellakaan.
“Tälläisen äärimmäisen traumatisoivan tapauksen jälkeen olisi syytä viettää kunnon suruaika ja erittäin matalan profiilin kausi, ennen kuin aletaan puhumaan viisaita varsinkaan kun detailit eivät ole tiedossa. Ehkä Lauerma on pelannut liikaa pahojen venkuloiden kanssa.”
Se Lauerman kommentti narsisteista perhesurmaajista on annettu vuosi sitten! Eli lehdet ovat nostaneet sen uudelleen esille vanhasta asiayhteydestä tän tapauksen yhteydessä. Mies ei käsittääkseni itse ole kommentoinut tätä uutta tapausta.
Sori, tarkistin, on hän tätä uuttakin kommentoinut, mutta tämä paljon lainattu haastattelu on vuoden vanhan.
http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerma_perhesurmaajat_ovat_yleensa_sairaalloisen_itsekeskeisia_narsisteja/6810660
Kiitos huomautuksesta!
Siinä on ajatus, että ei ole tahdikasta mennä mesoilemaan “mikä sekopää”, kun kuka tahansa meistä voi milloin tahansa olla se sekopää. Mannisen otsikko on kyllä mauton. Teko on tuomittava, oli miten hyvänsä. Mutta se taitaa mennä tahallisen raflaavuuden, ts. joukosta erottuvuuden piikkiin.
Yleensäkään “sekopäisyydestä mesoaminen” ei ole kovin kivaa eikä rakentavaa, kun kuitenkin suurin osa “sekoamisista”, psykooseistakaan (saati sitten uupumuksesta, masennuksesta tai muusta) ei johda minkäänlaiseen väkivaltaan tai muihin rikoksiin. Mutta vielä ikävämpää on, jos tekijä aletaan nähdä niin vastenmielisenä olentona, että hän on kokonaan menettänyt ihmisstatuksensa.
Minusta Mannisen blogin otsikointi ei ollut mitenkään mautonta enkä osaa nähdä asiaa niin, että hän olisi hakenut huomiota itselleen, vaikka monet ovat asian näin nähneetkin. Silloin kun on hyvin vahva, omakohtainen näkemys johonkin julkisuudessa puituun asiaan, silloin sen tuppaa myös sanomaan ääneen, ja se voi myös vaikuttaa räväkältä.