Tulista tyttörakkautta

Aluksi en ajatellut lukea Maria Carolen pian ilmestyvää esikoisromaania Tulen tyttäriä, vaikka hän tuttuni onkin. Fantasia ei ole minun juttuni eikä kirjan kuvaus iskenyt. Jumalat asuvat vuorella? Jumalien ja ihmisten jälkeläisiä? Eih. Kirja vieläpä alkaa kartalla, joka minun lukumieltymyksissäni on ehdoton red flag.

Lopulta kuitenkin päädyin lukemaan kirjaa ja ahmin sen parissa päivässä.

Maria (blogaajat tuntevat Stazzyna tai Calendulana) itse sanoo, että romaani on viihdekirja fantasian asussa, mikä onkin hyvä kuvaus. Kirja sijoittuu Suomen kaltaiseen fantasiamaailmaan, jossa on paikannimiä kuten Suomanniemi tai Reijanmetsä, mutta tosiaan myös vuoria, joilla asuu jumalia.

Tulen tyttäriä voisi pitää feministisenä viihderomaanina. Päähenkilö on naissoturi Naarni, jonka paras ystävä on naissoturi Anneke (hollantilainen nimi?). He ovat knameiroja eli puoliksi jumalia. Naarni on tulen talosta, lisäksi on myös ilman ja veden jälkeläisiä, vaikka kirjassa heistä puhutaan hyvin vähän.

Naiset ovat paitsi sotilaita, myös seksuaalisesti suhteellisen vapautuneita. Lisäksi he saattavat kirota, että “Voihan kurpaleen perskarva”. Itse sotimista kirjassa kuvataan lopulta vähän, vaikka kirja sillä alkaakin. Minulle ei tainnut selvitä, että ketkä taistelivat ja miksi. Tosin eipä se aina oikean maailman sodissakaan ole niin selvää…

Naarni rakastuu Emmaan, joka on kokonaan ihminen, perämetsässä asuva yh-äiti. Naisten välistä rakkautta ei kirjassa sen suuremmin ihmetellä tai kauhistella. Suhteen alku tuntui kyllä epäuskottavan ripeältä (ottaen huomioon esim. sen, että toinen osapuoli tosiaan on pienen pojan äiti).

Tulen tyttaria -kansi

Viihdekirjamaista on se, miten paljon seksistä puhutaan. Sitä ei kuvailla yksityiskohtaisesti, ei ole varsinaisia seksikohtauksia, mutta koko ajan se pyörii mielessä ja taajaan eri hahmot myös puuhiin ryhtyvät. Sotilaat tunnetaan sukupuolesta riippumatta häntäheikkeinä ja muutenkin naimisissa olevilla tuppaa olemaan myös rakastajia.

Selvästi rakkausromaaneille tyypillisiä ovat myös kirjan rakkauden kohteet, vaikka suhteet eivät kaikki heterosuhteita olekaan. Tosirakkaus on aina se hankala pahis. Vaikka kuinka yrittäisi olla sen ihanan kunnollisen miehen kanssa, niin eihän siitä mitään tule.

Moderneille viihderomaaneille tyypillisesti Tulen tyttäriä ei kuitenkaan ole vain romantiikkaa ja sametinpehmeää erotiikkaa, se on romaani jossa naiset päättävät omasta elämästään. He tekevät suuria päätöksiä, oli kyseessä sitten puolison tai uran valinta, vaikka ympäristö olisi asiasta täysin eri mieltä.

Vaikka kirjoja ei saisi lukea kirjoittajan kautta, tästä minusta näkyi, että kirjailija on pienen lapsen äiti. Monella hahmolla oli lapsia ja nekin jotka vaikuttivat alkuun vanhempiensa hylkimiltä olivat kuitenkin yleensä heille tosi rakkaita.

Tyyliltään Tulen tyttäriä oli useimpia viihdekirjoja selvästi kaunokirjallisempi. Se on hyvin kirjoitettu ja hiottu, kertojan ääni tulee esiin. Genrelle tyypillistä myötähäpeää ei tarvitse missään kohdassa tuntea.

Fantasiapuolelta pari juttua häiritsi, mutta kuten sanottua, olen aika allerginen ko. genrelle. Mutta infodumppeja sun muuta ei tarvitse pelätä. Tapahtumapaikkoja tosin oli sen verran monta, että minulla ainakin alkoi mennä vähän sekaisin.

Kaksi asiaa vaivasi hieman enemmän. Dialogi ei sinänsä ole epäluontevaa, se on vain tosi suorapuheista (ei subtekstiä). Totta on, että itsellänikin on ollut ongelmia subtekstin kanssa, mutta tästä romaanista se tuntui puuttuvan melkein kokonaan.

Loppupuoli tuntui aavistuksen väkinäiseltä. Aivan loppu eteni minusta liian nopeasti ja se varsinainen ratkaisu Naarnin ongelmaan… Hahmot ovat pinteessä ja nyt pitää jotenkin ratkaista asia, fantasiamaailmassahan se onnistuu kun melkein mitä tahansa voi tapahtua tai paljastua. Lisäksi sen sisältö jäi minusta turhan auki/epäselväksi.

Joka tapauksessa, ehdottoman onnistunut esikoinen ja sopii varmasti niin fantasian kuin rakkausromaanienkin ystäville, sekä sellaisillekin, kuten minä, jotka yleensä eivät näille genreille syty.

Disclaimer: Olen saanut kirjan ilmaiseksi sähkökirjana. Olen itsekin mukana Osuuskumma-kustannuksessa, mutta olen arvioinut kirjan rehellisesti (jos en olisi pitänyt siitä, olisin jättänyt arvion kirjoittamatta.)

2 Responses “Tulista tyttörakkautta”

  1. Stazzy says:

    Kiitokset!
    Ihana muuten kun tartuit Annekeen. Hää on ollut Anneke “aina”, mutta flaami-jne-diminutiivi sai pysyä. Vaikka tiesinkin, että heittää vähän kummalliseksi.

Kommentoi
Name and Mail are required