Kaikki hollantilaisista
Minulla on melkoinen kokoelma Amsterdam- ja Hollanti-aiheisia kirjoja, suurin osa englanniksi. Olen niitä ostellut divareista ja kirjoja kilohintaan -alesta, yhden jopa voitin Twitterissä. Suurin osa on tosin edelleen lukematta ja arvosteluiden kirjoittaminen niistä luetuistakin tuntuisi höhlältä, mutta tämä kirja on poikkeus.
Han van der Horstin The Low Sky: on todella mielenkiintoinen kirja, vaikka parissa kohtaa muuttuukin hieman puisevaksi, kun jotain asiaa vatvotaan turhan pitkään. Se käsittelee pitkälti Hollannin historiaa ja se on kirjoitettu juuri niin kuin historiakirjat parhaimmillaan ovat. Mitä tapahtui, miksi ja miten se vaikutti myöhempiin tapahtumiin ja nykypäivään.
Se millaisia hollantilaiset ovat nyt on hyvin vahvasti yhteydessä maan entiseen asemaan maailmankaupan mahtina. Siihen kytkeytyvät ainakin osittain esimerkiksi suvaitsevaisuus, mielipiteiden lausumisen arvostaminen, kompromissihakuisuus ja tietynlainen byrokraattisuus (ja toisaalta byrokratian vastustaminen).
Myös kalvinismi eli protestanttisuuden puritaanisen tiukkapipoinen alalaji on näytellyt isoa roolia, ja joissain osissa maata (Hollannin “raamattuvyöhyke”) näyttelee edelleen. Hollantilaisten tietynlainen vaatimattomuus ja esimerkiksi pätemisen ja prameilun sosiaalinen tuomittavuus taas liittyy tähän. (Hollannissa on normaalimpaa, että firman pomo tulee pyörällä töihin kuin luksusautolla.)
Kirjassa vastataan moniin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten miksi hollantilaisilla on edelleen yleisesti sukunimiä kuten “alasti syntynyt” tai “pallit” (alun perin ranskalaisten trollaamiseksi) ja miksi hollantilainen haluaa aina vaihtaa englantiin, vaikka hänelle puhuisi hollantia (kauppiaat tekevät näin).
Erityisen mielenkiintoista oli myös “pilareiden” selittäminen. Kyseessä ovat tietynlaiset yhteiskuntaluokat, jotka ennen näkyivät hyvin vahvasti hollantilaisessa yhteiskunnassa. Pelkästä varallisuuteen perustuvasta luokkajaosta ei ollut kyse, vaan esimerkiksi protestantit ja katoliset muodostivat omat pilarinsa.
Kirja murtaa myös joitain myyttejä. Esimerkiksi itse olin siinä uskossa, että Hollanti toimi ansiokkaasti ja aktiivisesti juutalaisten pelastamiseksi toisessa maailmansodassa. Han van der Horst on eri mieltä: hänestä Hollanti ei tehnyt lainkaan riittävästi vastarintaa natsi-Saksan-miehitykselle, mikä johti Hollannin juutalaisten joukkotuhoon, vaikka katoliset, vastarintaliike ja yksityishenkilöt heitä yrittivätkin piilotella.
Myös kolonialismin käsittely on karun rehellistä ja ansiokasta ja ehkä kirjan mielenkiintoisin osio. Minä olin autuaan tietämätön siitä, että Surinam ei halunnut itsenäistyä Hollannista, vaan maksettiin isolla rahalla itsenäistymään. Tai siitä, että Turkissa ja Marokossa erityisesti rekryttiin uusien työntekijöiden saamiseksi Hollantiin, mistä johtuu näiden maiden kansalaisten suuri maahanmuuttointo Hollantiin.
Hämmentävintä kirjassa oli van der Horstin luonnehdinta hollantilaisista epäsosiaalisina tuppisuina, jotka eivät uskalla puhua tuntemattomille. Mihinköhän kansaan hän tätä maata vertaa, sillä minusta hollantilaiset tuntuvat avoimilta, yhteisöllisiltä ja sosiaalisilta – ja todellakin puhuvat tuntemattomille jatkuvasti. Tämä kirjan osio kuulosti enemmänkin tismalleen siltä, miten suomalaiset yleensä kuvataan.
Kirja on parikymmentä vuotta vanha ja siten jossain asioissa vanhentunut, vaikka on vaikea uskoa, että silloin täällä oltaisiin oltu mököttäjiä. Esimerkiksi sosiaalisen median huikeaa suosiota maassa kirjassa ei näin ollen voida käsitellä.
Low Sky’tä voi suositella kaikille, jotka ovat muuttaneet Hollantiin tai harkitsevat sitä, joilla on hollantilainen kumppani tai ovat esimerkiksi työnsä puolesta paljon tekemisissä maan kanssa. Varmasti se on mielenkiintoinen myös monelle historian ystävälle, vaikkei varsinaista Hollanti-yhteyttä olisikaan.
