Na No More, na-na-na-na-na

Nyt on seitsemäs NaNoWriMoni paketissa. Koko aikana oli kaksi OK voinnin päivää. Itse kirjoittaminen sujui hyvin, ilman hypoglykemiaa olisi sujunut erinomaisesti. Ainoastaan pariin otteeseen tarina tuntui taistelevan vastaan. Lopputulos oli aika sellainen kuin ajattelin, paitsi rikkaampi, kompleksimpi ja sisäisesti loogisempi.

Edellinen romaani, jonka ilmestymisestä kerron lisätietoja hyvin pian, oli todellista tuskaa kirjoittaa. NaNon jälkeen tuntui, että olen kirjoittanut romaanin ilman juonta, hahmoja tai tunnelmaa. Editointi olikin pitkä, kimurantti ja tuskallinen prosessi, jossa olin lähellä luovuttaa monen monta kertaa.

Tällä kertaa minulla on hieno tarina ja tunnelma. Monet hahmot ovat turhan samanlaisia ja mitäänsanomattomia, mutta ne terävöityvät vielä editointivaiheessa. Olen yllättävän tyytyväinen, mistä blogasin myös alastomaan kirjailijaan.

Jos en nyt mystisesti hiffaa, että koko juttu onkin roskaa, editointivaiheen pitäisi tällä kertaa sisältää huomattavasti vähemmän itkua ja hammastenkiristystä, mutta edessä siintää vielä paljon taustatyötä. Edelliseen kahteen romaaniin sisältyi molempiin noin 15 opuksen, dokumenttielokuvien ja luonnollisesti lukuisten nettisivujen verran taustoitusta.

Nyt ajattelin välttyväni siltä, mutta minkä taakseen jättää… Adenoon hiipi arvaamatta vahva peliteema. Joudun siis lukemaan pelitutkimusta, pelillistämistä, pelisuunnittelua ja ylipäänsä kaikkea peleistä, lautapeleistä lisätyn todellisuuden peleihin. Onneksi kaveri on sentään pelillistämiseen erikoistunut tutkija.

Yksi hämmentävä piirre tässä romaanissa on, että siinä ei tällä hetkellä ole yhtään vammaista. Siinä on kyllä toistaiseksi aseksuaaleja, panseksuaaleja, androgyynejä, polyamoristeja, muita epätavallisia parisuhteita, useita miestenvälisiä parisuhteita, lihava päähenkilö, monia eri kansallisuuksia bangladeshiläisistä meänmaalaisiin jne, mutta vammaiseksi tarkoitettu henkilö päättikin olla vammaton. Saa nähdä pysyykö tilanne tällaisena.

Nyt NaNon jälkeen olisi paljon tehtävää. Haluaisin kirjoittaa näytelmiä. Viime vuonnahan kirjoitin vielä NaNon jälkeen samana vuonna alusta loppuun näytelmän Erveyskeskus (joka etsii yhä ohjaajaa). Nyt haluaisin saada Makuuhaavoja-näytelmän valmiiksi ja pari muutakin näytelmäideaa olisi.

Toxic Dreams -leffakäsikirjoitusta pitäisi editoida vielä vähän. Sukupuolen moninaisuutta käsittelevä spefinovelli pitäisi kirjoittaa loppuun. Runoja. Haluaisin joskus ihan oikeasti julkaista sen runokokoelman ja tällä hetkellä suurin ongelma on materiaalin vähyys tai sen hidas kertyminen.

Mutta niitä rästihommiakin on yhä se yli 2 000 tuntia. Mitä oikeasti pitäisi tehdä on sen ruokakirjan saaminen valmiiksi. Valmistuminen on jo niin lähellä. Eli maanantaista eteenpäin aherran sitä, mitä verensokeri nyt antaa myöten.

Ja ihan oikeasti haluaisin eniten siivota.

Kommentoi
Name and Mail are required