Scifin syövereissä

NaNoWriMoa takana nyt kaksi viikkoa ja valmiina on melkein kaksi kolmannesta. Toivon että olisin valmiina taas 21. päivä tai viimeistään 22., kuten minulle on viime vuosina muodostunut jo tavaksi. Osittain tähtään tuohon “koska se on perinne”, osittain se muodostuu itsestään, koska kirjoitan joka päivä vähintään 2 000 sanaa ja ensimmäisenä päivänä ja usein miittipäivinäkin enemmän.

Romaanin juonen kanssa on sujunut varsin hyvin, vaikka välillä ehtikin iskeä angsti sen kanssa, kun eräällä “pahiksella” ei tuntunutkaan olevan riittävästi motiivia tekoihinsa. Mutta lopulta motiivi selvisi minulle.

Pitkälti outlinen mukaan on menty, kuten yleensä, mutta aika paljon on tullut ennakoimatonta lihaa luiden päälle, usein varsin yllättävästi. Hieman uhkaa tarina loppua kesken, kuten aina, mutta toivottavasti saan sen taas ratkaistua jotenkin.

Meni tosin melkein viikko tuskaillessa lähes joka päivä riittävän sanamäärän saamista kasaan. Huonosti kulkeva teksti + huono vointi on tosi huono yhdistelmä (hyvinvoivana kirjoittaa vaikka väkisin, hyvin luistavaa proosaa taas naputtelee hyvinkin uupuneena). Joinain päivinä aivot heräsivät vasta illalla, mutta onneksi silloin teksti luisti, pari päivää peräkkäin mentiin ne vähät hyvät hetket melkein kuin siivillä.

Oikeastaan toistaiseksi yhtenä päivänä marraskuussa, viime viikon torstaina, minulla on ollut verensokerit järkevässä jamassa eli OK vointi.

Viime perjantaina jouduin naputtelemaan kavereilla ruokapöydässä. Se tosin nolotti vähemmän, kun pöytä oli muutenkin täynnä käytössä olevia läppäreitä. Kaveri on peleihin ja pelillistämiseen erikoistunut mediatutkija, joten häneltä löytyi paljon hyödyllistä romaaniini, jossa pelit näyttelevät tärkeää roolia.

NaNossa tietää, että teksti luistaa hyvin siitä, että ajattelee “kirjoitinko jo noin monta sanaa muka?”. Yleensä tilanne on ainakin minulla ennemminkin se, että luulee jo naputelleensa “hyvän tovin”, mutta saldo onkin vain luokkaa sata sanaa.

Tulevaisuuden maailma tuo kyllä paljon uudenlaista haastetta. Minulla on paljon juttuja, jotka ovat käytännössä placeholdereita, pitää miettiä ne joskus syvällisemmin. Mitä kaikkea ihmiset syövät? “Soitetaanko puheluita”?

Onko olemassa “ovikello”, puhutaanko kirjoista jos kaikki tekstit ovat tietokonetyyppisissä järjestelmissä? Tällaisessa tilanteessa yleensä skoolataan, mutta alkoholiahan ei enää käytetä, mikä olisi vastaava tapa?

Olin ajatellut, että joukkoliikenteen lisäksi liikutaan aurinkoautoilla, joita tietenkin kutsutaan vain autoiksi. Ongelma iski, kun mentiin Napapiirin pohjoispuolle, talvella. Mitenköhän siellä saadaan virtaa aurinkopaneeliin? Lisäksi erään tyypin piti näyttää “vanhalta mummolta” – paitsi että eihän tässä maailmassa kukaan näytä siltä, hups.

No, haaste on aina hyvä juttu.

Se harmittaa, että NaNo-miittimme tuntuvat kuihtuneen Ensimmäisessä ja toisessa miitissä oli sentään vielä puolisen tusinaa ihmistä, mikä nyt ei isossa kaupungissa (jonka lähellä ei ole miittejä) kovin ihmeellinen saldo, mutta eilen meitä oli vain minä ja kaverini.

Ajattelin, että ehkä porukka oli siirtynyt sunnuntaimiitteihin, joihin en itse osallistu, mutta kaverini oli mennyt sinne, eikä siellä ollut ketään muuta. Aika kummallista.

Kommentoi
Name and Mail are required