Vuosi +1

Taas on yksi vuosi vaihtunut. Viime vuodelle oli näemmä aika vähän tavoitteita, yleensä minulla on kirjoituskilpailuihin osallistumisia sun muita myös. Näin ne toteutuiva

O-Erveyskeskukselle ohjaaja
X-leffakässäri valmiiksi
X-Elviira (=Sisimmäinen) valmiiksi + kustantaja sille
X-lastenkirja englanniksi ja sille agentti
O-kaksi näytelmää valmiiksi
O-ruokakirja valmiiksi
O-ulkomainen kustantaja Marian ilmestyskirjalle tai Häpeämättömälle
X-apuraha
O-toinen kolumnistin paikka hieman tiheämmin ilmestyvässä lehdessä (toki pidän myös entisen)

Oikeastihan viime vuonna tapahtui huisan paljon kaikkea uraani liittyen. Marian ilmestykset sai ensi-iltansa, sain lastenkirjalleni kustantajan (siksi rastin ruudun – luulin aiemmin jo lähestyneeni kaikkia suomalaisia lastenkirjojen kustantajia, mutta olin erehtynyt) ja siirryin romaanieni kanssa isommalle kustantajalle, Myllylahdelle. Sain vihdoin ensimmäisen antologiajulkaisun.

Helsingin Kirjamessuillakin esiinnyin ensimmäistä kertaa. Romaanejani alettiin vihdoin myydä useissa kivijalkakirjakaupoissa, tietojeni mukaan seuraavilla paikkakunnilla: Helsinki, Tampere, Kuopio ja Keuruu. Se tuntui isolta, kivalta saavutukselta.

Näytelmiä sain valmiiksi vain yhden, Makuuhaavoja, mutta on se nyt toki puoliksi onnistuttu. Näytelmien suhteen aikataulun sotki se, että jouduin käyttämään kesällä pari kuukautta ylimääräistä Sisimmäisen editoimiseen ja juuri ja juuri sain edes keväällä aloitetun Makuuhaavojan valmiiksi. Näytelmäideoita alkaa olla jo iso pino.

Ruokakirja on hilkkua vaille valmis, mutta tällä hetkellä sitä viivyttää muusta kuin minusta johtuva syy. Toki lopputuloksen kannalta on sama, että miksi se ei ole vielä kaupan hyllyllä, mutta toivottavasti kevään aikana.

Apuraha tuli, mutta vain tietokirjalle, ei romaaneille. Romaaneille sellainen olisi ollut tarkoitus saada. Haaveilin, että jos sellaisen saan, ostan happirikastimen.

Novellejani julkaistiin kaksi, molemmat joulukuussa (+ 1 raapale). Siitä enemmän tässä postauksessa. Nämä ovat itse asiassa ainoat, joita ehdin edes lähettää mihinkään.

Kirjoituskilpailuista osallistuin Nichollsiin Toxic Dreams -leffakäsikirjoituksella ja Lahden Runomaratoniin kolmella runolla. Tyhjä arpa tuli molemmista. Toxic Dreamsin aion lähettää samaan kilpailuun myös tänä vuonna, toivottavasti myös jotain muuta.

Lehtijuttujani julkaistiin Maailman Kuvalehdessä, Vegaiassa, Tukilinjassa, Mondossa, Gloriassa ja Suomen Kuvalehden nettisivuilla (2x). Minua haastateltiin Hyvään Terveyteen ja Suur-Keuruu-lehteen. Näytelmästäni oli juttua muissakin lehdissä, joista minulle on luvattu leikkeet, mutta en ole vieläkään saanut niitä.

Ehkä vuoden suurin saavutus on silti se, että olen yhä hengissä. Läheiseni eivät tunnu sitä asiaa arvostavan, mutta no, mitään muuta asiaa en olisi saavuttanut, jos en olisi. Hengenlähtö on ollut liian monta kertaa lähellä, vaikka onneksi selvästi vähemmän kuin aiemmin, kiitos kortisonilääkityksen vaihdon. Immuunijärjestelmä ja kroppa muutenkin sen sijaan tuntuu olevan panemassa pillejä lopullisesti pussiin. Pysyviä elinvaurioitakin tuli taas lisää.

Vuoden tärkein tapahtuma oli varmaan silti Belgiaan lääkärille meno. Valitettavasti kasvuhormonista ei ole ollut niin paljoa apua kuin toivoin, ja alkuun loistavasti toimineet progesteroni ja oksitosiini ovat lakanneet toimimasta. Vaikea hiustenlähtökin on viime aikoina vain pahentunut ja hypoglykemia vaivaa yhä inhotavasti.

Mutta joka tapauksessa muutosta parempaan on saatu, niin subjektiivista kuin mitattavaakin. Toivon, että saisin vielä lisää, kun vuoden jonotuksen jälkeen tapaan itse klinikan pääjehun, kansainvälisesti tunnetun Dr. Thierry Hertoghen maaliskuussa.

Belgiassa kävin yhteensä neljä kertaa viime vuonna, kolme lääkärireissua ja yksi työmatka. Viides reissu peruuntui viime hetkellä. Lisäksi kolme Suomen-matkaa, matka Osloon ja Hollannissa pidemmät reissut Rotterdamiin ja Groningeniin. Köpiksen ja Berliinin reissut eivät vieläkään toteutuneet. Viime vuonna puhuin ensimmäistä kertaa (vähäisiä määriä) norjaa, espanjaa ja ranskaa, joista kahta ensinmainittua olen hieman opiskellut.

Viime vuonna lähennyin myös erään kaveriporukan kanssa, jonka kanssa vietimme joulua, kävimme bileissä ja Sherlockedissa ja melkein lähdimme Kiinaan asti. Tähän kansainväliseen porukkaan kuuluu lähinnä taiteilijoita, muusikoita, tutkijoita, keksijöitä ja visionäärejä, sellaisia ihmisiä joiden kanssa hengaaminen on jatkuvaa aivojen stimulointia ja antanut potkua myös kirjoittamiselle.

Viime vuoden ylivoimaisesti suosituin blogipostaus tässä blogissa oli suureksi yllätyksekseni Pelaa VTKHM-bingoa. Myös Murhaajalla on ihmisen kädet ja pari vuotta vanha teksti Hollantiin matkustamisesta kiinnostivat erityisen paljon.

Parhaat vuonna 2014 lukemani romaanit

Janos Honkonen: Kaiken yllä etana
Haruki Murakami: The Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage
Ernest Cline: Ready Player One (arvostelu tulossa)

Parhaat vuonna 2014 lukemani tietokirjat

Jesse Schell: The Art of Game Design: A book of lenses (arvostelu tulossa)
Ben Pierce: Genetics: A Conceptual Approach
Elisa Aaltola (toim.): Johdatus eläinfilosofiaan

Tämän vuoden tavoitteet

Tänä vuonna on tiedossa varmaan 3-4 Suomen-matkaa, toivottavasti myös Skotlantiin, Frankfurtiin, Köpikseen ja Berliiniin sekä ihan huvimatkailuakin Belgiaan. Tahtoisin myös Hollannin Efteling-huvipuistoon, joka on Disneyworldin henkinen, mutta tuplasti Pariisin versiota suurempi.

Jospa vihdoin koittaisi läpimurtovuosi kirjailijan urani suhteen. Aina voi toivoa, mutta on myös useita konkreettisia plänejä sen suhteen.

– menestystä Sisimmäiselle
– uusi tietokirja valmiiksi
– Adeno valmiiksi ja sille kustantaja
– siitä seuraavan romaanin (nimeä en viitsi mainita) ensimmäinen versio valmiiksi
– Erveyskeskukselle ja Makuuhaavojalle ohjaaja
– yhteensä ainakin kaksi näytelmää tai leffakässäriä valmiiksi
– ruokakirja valmiiksi
– ulkomainen kustantaja jollekin kirjoistani
– apuraha
– toinen kolumnistin paikka hieman tiheämmin ilmestyvässä lehdessä (toki pidän myös entisen)

Kommentoi
Name and Mail are required