Kilpajuoksu lähentelee loppuaan

Aloin saada stressistä pysyviä elinvaurioita (lähinnä aivolisäkkeeseen) jo vuonna 2008, mutta vuoden 2011 lopussa homma levisi täysin käsistä. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt tulla uusia vaurioita. Vasta viime vuosina on tullut selväksi se, että myös lähes kaikki käyttämäni uupumusta lievittävät tai toimintakykyä parantavat hoidot lakkaavat toimimasta ennemmin tai myöhemmin.

Minulla on vuosien varrella ollut kymmeniä tehokkaita hoitoja. Ainoa toimintakykyä parantava joka yhä selvästi vaikuttaa on CFS:n etenemisen pysäyttänyt pieniannoksinen naltreksoni, jota olen käyttänyt kohta kahdeksan vuotta. Kasvuhormonistakin on jonkin verran apua, vaikka senkin teho on heikentynyt.

Viime vuonnakin oli monta lupaavasti auttanutta hoitoa, ainakin desmodium, beeta-alaniini, progesteroni ja oksitosiini. Kaikki noista toimivat muutaman viikon. Olin elättänyt toivoa, että edes nuo kehon omat aineet jatkaisivat toimintaansa. Miten keho voi muka alkaa hylkiä omia hormonejaan? Selvästi voi. Samoin kuin sellaisia aineita, jotka ovat kaikille soluille välttämättömiä. En ymmärrä.

Niinpä viimeiset vuodet on ollut melkoista kilpajuoksua. En enää edes jaksa uskoa, että mikään hoito toimisi kuukautta pidempään. Kun jokin auttaa, on valtava kiire yrittää saada paljon asioita tehtyä, eli tietysti etenkin kirjoitettua. Mitään takeita ei ole, että olisin koskaan enää yhtä hyvässä kunnossa.

Yritän tähdätä lupaavimmat kandidaatit esimerkiksi ennen NaNoWriMoa, mutta tässä olen epäonnistunut täysin. Viimeiset kolme vuotta olen kokeillut kokonaisen liudan troppeja juuri ennen NaNoa. Mikään ei ole toiminut tai on lakannut toimimasta juuri ennen marraskuuta. Viimeksikin löysin beeta-alaniinin tietysti joulukuun alussa.

Hoitojen menetetty teho ei koskaan palaa. Ei, vaikka taukoa pitäisi välissä vuosiakin. Ne ovat kertakäyttöisiä. Erilaisia lääkkeitä, lisäravinteita ja muita hoitoja on maailmassa paljon, sadoittain, mutta ne ovat kuitenkin rajallinen luonnonvara. Vielä loppuvuodesta kokeilin varmaan kymmenkunta eri hoitoa, mutta tällä hetkellä minulla ei ole oikein mitään visiota siitä, mitä kokeilla.

Tai oikeastaan minulla on kaksikin visiota, mutta nämä vaatisivat reseptejä belgialaiselta ja suomalaiselta lääkäriltäni, hollantilainen ei niitä määrää. Happirikastimen hankintaa olen myös harkinnut. On kuitenkin vaikea uskoa, että mikään näistä hoidoista, vaikka niitä saisinkin, pysyisi tehokkaina, kun muutkaan eivät pysy. En ihmettelisi, vaikka happikin alkuun toimisi ja sitten menettäisi tehonsa.

Elätän toki toivoa, että Belgian tai Suomen lääkäri keksisi, missä itse perimmäinen vika on ja saisi sen korjattua. Melkoista taitoa se vaatisi, kun lääketieteellinen kirjallisuuskaan ei tällaisia tapauksia tunne. Mahdotonta se ei toki ole. Aivolisäkettä tuskin voi korjata, mutta jos keksisi miten saisi johonkin hoitoon palautettua tehon. Edes yhteen kymmenistä.

Jos he eivät saa arvoitusta ratkaistua, niin aika huonolta näyttää.

4 Responses “Kilpajuoksu lähentelee loppuaan”

  1. Päivi Tanhu says:

    Hei!
    Olen 43v,kolmen lapsen äiti, entinen taide-ja käsityöalan yrittäjä, tulevaisuudessa toivottavasti jotain hyödyllistä tekevä ja kaikesta kovin kiinnostunut nainen. Olen hyvin kiitollinen sinulle Maija, sinun ansiostasi lääkärini uskalsi vajaa vuosi sitten määrätä pyynnöstäni minulle Naltrexonia. Hän oli löytänyt kirjoituksesi aiheesta. Sain lääkkeen kaksi viikkoa ennen poikamme ylioppilasjuhlia ja se pelasti aivan ihmeellisesti ne juhlat! Jaksoin osallistua valmisteluihin ja kestin pystyssä kahden päivän juhlat.

    Koska haluaisin tietenkin olla työkykyinen, olen etsinyt kokoajan jotain lisäapua. Viime lokakuussa löysin mielestäni ihmeellisen aineen nimeltä perga eli mehiläisleipä. Otin sitä pari kuukautta aamulla n.teelusikallisen suuhun imeytymään ja päivällä toisen annoksen. Olin aivan kummissani vaikutuksesta. Sitten en saanutkaan pergaa ja olin varmaan kuukauden ilman. Ja vointini huononi ajan edetessä todella huomattavasti. Tuntui tosi kurjalta. Nyt olen ottanut pergaa taas kohta pari viikkoa ja kyllä minusta tuntuu, kuin jaksaisin jo paremmin, ihan oikeasti. Jos siis haluat vielä kerran kokeilla jotain, tätä suosittelen lämpimästi. Eikä varmasti tästä tule mitään haitallisia oireita.

    Toinen hyvä aine, jota voin suositella on vuorenkilpi-uute. Se on aivan ilmaista ja sitä voi valmistaa itse. Miehenikin ottaa sitä ja yksi kaveri on sillä päässyt eroon kolmen tunnin päiväunista.

    Voimia sinulle!

    Suuresti kiittäen,

    Päivi

    • Kiitos Päivi. Kiva että olet saanut LDN:stä apua!

      Mehiläistuotteilla voi kyllä olla sivuvaikutuksia. Olen aikoinaan kokeillut siitepölyä, joka lukuisten muiden troppien tapaan pahensi minulla hypoglykemiaa, sekä kuningatarhyytelöä, jolle allergisoiduin nopeasti ja se alkoi aiheuttaa pahaa räkäisyyttä.

      Vuorenkilpeä olen harkinnut, mutta sitä en täältä saa mitenkään järkevästi. Netistäkään sitä ei oikein löydä, edes todella hyvävalikoimainen Bristol Botanicals ei sitä myy. Suomessa meillä on kyllä sitä mökillä, joten ehkä kesällä pääsen kokeilemaan. Tai jos sinulla on yhtään ylimääräistä… :->

  2. Päivi Tanhu says:

    Hei!

    Niin, minullakin on siitepölyallergia, lapsena tosi pahakin, ja ajattelinkin, että mitähän tästä tulee. Aloitin pergan pienillä annoksilla, vain pari raetta päivässä. Oli pientä kutinaa kielessä vähän aikaa. Vaan sitten ei muuta kuin positiivista vaikutusta.
    Se perga, jota käytän, on tosin luomumehiläisten ja ihan lähituotantoa. Voi olla vaikutusta asiaan…Sitäpaitsi minulla ei ole mitään millään testeillä mitattavia sairauksia. Siis periaatteessa minun pitäisi olla elämäni kunnossa. Minun kohdallani tämä on kyllä ollut todellisuutta jo kaksikymmentä vuotta. Näytänkin niin hyvävointiselta, että kukaan ei oikein usko, paitsi oma perhe, että oikeasti olen kurjassa kunnossa. Mutta sitkeä nainen kuin mikä!
    Katsoin vuorenkilpipurkkiani. Ei sitä ihan hirveästi ole. Mutta kevät tulee ja minulla on komeat kasvustot omassa pihassa. Joten ,lähetän mielelläni sinulle ainakin kokeiluerän nyt ja käyttöohjeet.Laita minulle osoite mihin lähetän. Eihän sitä tiedä, jos vaikka auttaisi edes hiukan!

    Lämmöllä,

    Päivi

    • Minulla ei siis ole koskaan ollut siitepölyallergiaa. Allergisoiduin vain kuningatarhyytelölle. Mehiläistuotteissa voi ilmeisesti allergisoida kaksi eri asiaa: siitepöly sekä mehiläisproteiinit.

      Jos oikeasti voisit lähettää vähän, mielelläni kokeilen. Olen 3.3. asti Suomessa ja majoitusosoitteeni on Kulmavuorenkatu 5 A 46, 00500 Helsinki.

Kommentoi
Name and Mail are required