Teoriassa kirkasta ja selkeää

Maarit Verrosta on useampi ihminen suositellut, ei välttämättä minulle henkilökohtaisesti, mutta suositellut kuitenkin. Hän on tuottelias kirjailija, jolta on syntynyt monia romaaneja ja novellikokoelmia, scifiä/fantasiaa ja realismia, ollut joskus Finlandia-ehdokkaanakin. Kirkkaan selkeääkin on voittanut Tähtivaeltaja-palkinnon, mitä en ymmärrä sitten ensinkään.

Kirkkaan selkeää on dystopiascifiä, jossa liikutaan paljon kuumailmapallolla. En vain saanut siihen mitään otetta. Se ei ole raskasta, hitaasti etenevää, outoa tai puuduttavaa, se ei vain kiinnosta, ei tempaa mukaansa.

Kirkkaan selkeää -kansi

Tarina jää etäiseksi – ei sillä tavalla kylmän etäiseksi kuin scifi toisinaan eikä siksi, että päähenkilö tekee tosi haljuja juttuja, se ei vain pääse tarpeeksi lähelle. Kirja on ajelehtiva road trip (ei hyvällä tavalla), jonka henkilöt jäävät valjuiksi ja tapahtumat eivät tunnu liittyvän toisiinsa.

Jos romaanin luettuaan pitäisi kuvailla päähenkilö Tiksua jotenkin, ei osaa sanoa muuta kuin että tämä on poikkeuksellisen pienikokoinen reality-TV:n muuntautumisohjelman jälkeen. Tämä episodi ei kuitenkaan liity loppuromaaniin juuri mitenkään. Muista henkilöistä ei tunnu jäävän mieleen senkään vertaa.

Tulevaisuuden maailmakaan ei ole kovin kiinnostava. Korruptoitunut dystopiarakennelma tuntuu varsin perinteiseltä. Lisäksi on ripaus ilmastonmuutosta. Teknologiapuolelta löytyy älyvaatteita, kyberseksiä ja villejä virkistetanssijuhlia – mutta ihmiset viestivät tekstiviestein.

Mitähän hyvää tästä keksisi? No, kuumailmapallo on ainakin suhteellisen omaperäinen kulkuväline.

En osaa sanoa, miksi edes luin tämän loppuun. Kai sitä ajatteli, että kirja kuitenkin petraisi, kuten joskus käy. Jossain 75 prosentin kohdalla se muuttuikin hieman kiinnostavammaksi. Siskoni oli lainannut minulle myös toisen Verrosen romaanin, jossa totesin olevan tylsimmät kaksi ensimmäistä virkettä koskaan ja luovutin.

Jopa tämän romaanin kansi sai aikaan myötähäpeän tunteita, se on varmaan huonoin mitä isolla kustantajalla on tullut vastaan ja näyttää harjoittelijan 80-luvulla vääntämältä, vaikka kirja on vain muutaman vuoden ikäinen.

Kommentoi
Name and Mail are required