Ei enää yliseksuaalisia sekoboltseja

Scifissä on perinteisesti ollut hyvin ohuet ja mitäänsanomattomat naishahmot. Usein on edelleen, vaikka vuonna 2015 ei uskoisi. Onhan niitä toki muissakin romaaneissa – Hollywood-leffoista puhumattakaan -, mutta genrekirjat ovat olleet erityisen sankarivetoisia. Sankariksi sopii hyvin valkoinen mies, naisten paikka on kulisseissa.

Kaikkein ärsyttävin naisarkkityyppi, jota tulee vastaan tieteisromaaneissa (ja varmaan muussakin kirjallisuudessa, sekä usein Hollywoodissa) on yliseksuaalinen sekoboltsi, joita on tullut vastaa useita viimeisen 10 vuodenkin aikana kirjoitetuissa romaaneissa. Ylipäänsä suututtaa hahmot, joiden ainoa persoonallisuuden ulottuvuus on olla hullu, mistä olen useammankin romaanin kohdalla valittanut. Miehiäkin on, mutta nämä tuppaavat olemaan useammin naisia.

Yliseksuaalinen sekoboltsi on joko päähenkilön tyttöystävä, sellaiseksi haluava tai päähenkilön haaveiden kohde. Hänen suurimmat avunsa ovat makuuhuoneen puolella. Hän todennäköisesti pettää päähenkilöä tämän parhaan ystävän kanssa tai vasikoi tämän viholliselle. Hän oikeastaan yhdistää miehen ja naisen stereotyypit: irrationaalinen käytös (nainen) ja täysin viettiensä vietävissä oleva (mies). Joskus hän on laskelmoiva psykopaatti, toisinaan vain ihan täysin sekaisin.

Oletko lukenut romaaneja, joissa on yliseksuaalinen mielenterveysongelmainen naishahmo? Onko se koskaan ollut hyvin toteutettu? Mikä on inhokkikliseesi scifissä tai ärsyttävin hahmostereotyyppi kirjallisuudessa yleisesti?

2 Responses “Ei enää yliseksuaalisia sekoboltseja”

  1. En muista lukeneeni yliseksuaalisesta naishahmosta, joskin olen itse kirjoittanut sellaisesta nettinovelleja.

    Ärsyttävin sukupuoliroolitus on mielestäni Stargatessa. Kun tiedehenkilö on nainen (Samantha Carter), hänestä tehdään kaikessa hyvä, jotta hän on varmasti positiivinen roolimalli tytöille. Kun taas tiedehenkilö on mies (Rodney McKay), hän on koominen hahmo, jolla on olemattomat sosiaaliset taidot.

    • Stargatea olen joskus vuosia sitten katsonut, mutta en muista ko. henkilöitä ollenkaan. Minusta noiden kohdalla voisi (kuvauksesi perusteella) ajatella, että kyseessä on enemmänkin yleinen arkkityyppi Mary Sue, eli tyyppi jossa ei ole mitään vikaa, ja yleinen tutkija/nörttistereotyyppi, joka perinteisesti on ollut mies, mutta kyllähän etenkin leffoissa on paljon myös hömelöitä, sosiaalisesti avuttomia naisnörttejä.

      Eräs tuttu mainitsi hiljattain, että hänellä oli jossain omassa tekstissään hieman vastaava hahmotilanne ja hän koki ongelmallisena stereotyyppien kannalta sekä sen, että hömelö olisi nainen, että jos tämä olisikin se mies. En muista mihin hän lopulta päätyi tai vaihtoiko tilanteen kokonaan.

Kommentoi
Name and Mail are required