Halleluja, vammaisten elämä muuttui

Moni on ilahtunut Pertti Kurikan nimipäivien menestyksestä, ensin noin muuten ja sitten Suomen Euroviisu-karsinnassa. On näkynyt kommentteja, että ihanaa kun Suomi on niin suvaitsevainen maa ja vammaisia ei enää syrjitä.

Suomea voitaneen silti pitää maana, jossa vammaisillakin on mahdollisuudet täysipainoiseen elämään.” kirjoitti Anna Perho Iltalehden kolumnissaan.

Se on tietenkin täyttä hevonkukkua.

Suomessa syrjitään monia ihmisryhmiä, mukaan lukien vammaiset. Tosin vammaisten käsittely yhtenä ihmisryhmänä on jo itsessään vähän hassua, mutta käytännössä kaikilla eri tavoin vammaisia syrjitään, enemmän kuin monissa muissa länsimaissa.

Moni käyttää “vammaista” lyhenteenä kehitysvammaiselle. Minä olen vammainen eikä minulla ole kuitenkaan siltä kantilta käytännössä mitään yhteistä PKN:n kanssa – paitsi että yhteiskunta on syrjinyt meitä molempia vammaisuuden takia (mikä on merkittävä syy siihen, miksi en asu enää Suomessa).

Suurin osa suomalaisista ei äänestänyt Pertti Kurikan nimipäiviä Euroviisuihin. Äänestäneiden määrä ei tietysti ole mikään “suvaitsevaisten” pääluku. Vaikka ei syrjisi kehitysvammaisia, saattoi silti äänestää muita artisteja, esimerkiksi jos ei pidä punkista (tai ei äänestä ollenkaan). Vähän niin kuin homon ei tarvitse äänestää presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.

Vaikka olisi äänestänyt Pertti Kurikan nimipäiviä, voi silti syrjiä kehitysvammaisia. Itse äänen antaminenkin voi olla ableistinen ele: jos ajattelee bändiä jonain “voi kun sööttinä” vammaisten puuhasteluna.

PKN on varmasti lisännyt tietoisuutta kehitysvammaisuudesta ja etenkin kahdesta asiasta: 1) kehitysvammaiset lapset kasvavat kehitysvammaisiksi aikuisiksi, vaikka heitä ei mediassa yleensä näykään ja 2) kehitysvammaisillakin ihmisillä on kaikilla oma persoonallisuutensa, jonka ei tarvitse olla se herttaisen aurinkoinen Down-ihminen.

Toivottavasti puhutaan enemmän myös kehitysvammaisten asumisesta sekä heidän kohtelustaan työelämässä. Juuri näin Twitterissä väitteen, että kehitysvammaiset eivät tarvitsisi oikeaa palkkaa, heille riittää se että he saavat tehdä töitä. Todella törkeä ja ableistinen väite, minusta myös absurdi.

On puhuttu paljon myös vammaisuudesta yleisesti, mikä on hyvä juttu, mutta keskustelu on jäänyt kovin abstraktille tasolle, sanaan “vammainen”. Harvalla on edes selkeää käsitystä, mitä se tarkoittaa, Suomessa kun “vammainen” mielletään käytännössä kehitysvammaiseksi tai pyörätuolin käyttäjäksi. Niin, ja onhan niitä sokeita ja kuuroja.

Suurin osa vammaisista ei kuitenkaan mahdu yhteenkään noista kategorioista. Vammaisuus kun voi olla vaikkapa sitä, että uupumus, masennus, huimaus, kipu, ripuli, dysautonomia, allergia tai aistiyliherkkyys rajoittaa elämää ja esimerkiksi kodin ulkopuolella liikkumista.

Kehitysvammaisuus sekin pelkistyy helposti Downin syndroomaksi, myös PKN:n yhteydessä. Tietysti ihmiset eivät ole diagnooseja, mutta luin, että eräällä PKN:n jäsenellä olisi Williamsin syndrooma. Tämä kehitysvamma yhdistyy usein sosiaalisuuteen, iloisuuteen, musikaalisuuteen ja hyviin verbaalisiin kykyihin. ÄO voi vaihdella 40-110 välillä.

Vaikka PKN voittaisi Euroviisut, se ei tuo yhtään sen parempaa elämää vaikkapa CFS/ME:n takia vaikeavammaisille ihmisille, joiden kohtelu Suomessa on hirvittävää ja jopa hengenvaarallista. Se tuskin poistaa minuun kohdistuvaa ableistista kiusaamista, josta saan kärsiä jatkuvasti. Kelakaan ei yhtäkkiä maksaisi sitä viisinumeroista summaa, jonka on velkaa minulle.

Enkä usko että kehitysvammaistenkaan asiat yhtäkkiä maagisesti korjaantuvat.

One Response “Halleluja, vammaisten elämä muuttui”

  1. T. H. says:

    Tuo on siin niiiiin totta! Erityiskouluja lakkautetaan jatkuvasti, avustajia vähennetään ja luokkakokoja suurrennetaan. Olen itse kehitysvammainen enkä suvaitse syrjintää mitään ihmisryhmää kohtaan.

Kommentoi
Name and Mail are required