Ihmeellinen sukupuoli

Sukupuoli on monen mielestä yksinkertainen juttu. On miehiä ja naisia. Niin, ja sitten on näitä transsukupuolisia, jotka ehkä menevät johonkin kolmanteen kategoriaan. Vaikka monet transsukupuoliset (eivät kaikki) kokevat olevansa hyvin selkeästi miehiä tai naisia.

Minulla on tuttavapiirissäni monia sukupuolivähemmistöjen edustajia, mutta vasta tehdessäni taustatyötä Sisimmäiseen aloin ymmärtää, kuinka monimutkainen ja monipuolinen asia sukupuoli todellisuudessa on.

On ihmisiä, jotka kokevat olevansa molempia sukupuolia, sukupuolten välissä, sukupuolimääritelmien ulkopuolella, sukupuolettomia, vaihtelevasti kumpaakin sukupuolta tai vähän enemmän toista sukupuolta kuin toista. Ihmisiä, jotka kokevat että heidän sukupuoli-identiteettinsä on “ei-nainen”, joka ei tarkoita, että se olisi “mies”. On termejä kuten genderqueer, genderfluid, agender, neutrois, jne.

On ihmisiä, joilla fyysinen identiteetti ja henkinen identiteetti on eri. Olen törmännyt esimerkiksi useampaan ihmiseen, jotka ovat syntyneet naisena, kokevat olevansa androgyyni/neutrois/genderqueer, mutta kokevat sopivansa enemmän miehiseen kuin naiselliseen vartaloon. Eräs koki olevansa nainen jolla on penis ja harmitteli, ettei yhteiskunta hyväksynyt tätä – hän ei ollut syntynyt vääränlaiseen kehoon vaan vääriin sosiaalisiin odotuksiin (vrt. vammaisuuden sosiaalinen malli).

Jotkut ajattelevat, että tämä on jokin uusi juttu. Internetissä keksitty tai muuta vastaavaa. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin ollut aina, kuten on ollut monia muitakin vähemmistöjä, mutta aiemmin heillä ei ole ollut itselleen sanaa – länsimaisessa kulttuurissa. Moni on päätynyt itsemurhaan, ja päätyy edelleen.

Monessa muussa kulttuurissa on toki ollut kolmansia (tai neljänsiä ja viidensiäkin) sukupuolia, transsukupuolisia, naisellisia miehiä tai jonkinlaisia genderqueerejä. Tai länsimaisen näkökulmasta näin, monia Aasian kulttuurien termejä ei voi suoraan kääntää vaikkapa “transsukupuolisiksi”.

On hassua, miten länsimaisessa kulttuurissa on totuttu ajattelemaan, että sukupuoli on se, mitä housuista löytyy. Silti ihmiset sukupuolitetaan säälimättä ulkonäön perusteella – jalkovälin sisältöä ei onneksi yleensä pääse kurkkimaan. Miksi monelle on niin kammottava ajatus, että naisella olisi penis? Entä jos yksi parhaista ystävistäsi olisikin tietämättäsi tällainen ihminen?

Sama pätee kromosomeihin. Joidenkin mielestä kromosomit määrittävät sukupuolen, mutta harva tietää edes omia kromosomejaan. Vaihtoehtoja niissäkin on paljon enemmän kuin kaksi. (Monella otuksella kromosomaalisia sukupuolia on jopa kymmeniä.)

Sekin tiedetään, että moni muu geneettinen ominaisuus (kuten CAH) voi vaikuttaa sukupuolen kokemukseen kuin vain sukupuolikromosomit. Toisaalta lääketieteellisiä selityksiä ei tarvita, jos sukupuolen moninaisuutta ei nähdä vikana vaan ominaisuutena.

Mitä sukupuoli sitten on, jos se ei ole kromosomit tai sukuelin? Se on identiteetti, kokemus siitä mitä on. Englannin kielessä tämä on siinä mielessä helpompi konsepti, että se on jo olemassa – gender vs. sex. Sekin on kuitenkin hyvin yksinkertaistettu näkemys.

Ei ole yhtä tapaa olla nainen tai mies, eikä tarvitse olla kumpaakaan tai voi olla molempia. Ihmisiä ei pitäisi typistää kahteen eri laariin. Olisi hienoa, jos sukupuolivähemmistöjä voitaisiin ajatella rikkautena eikä friikkeinä, kuten monessa muussa kulttuurissa on tehtykin.

Kommentoi
Name and Mail are required