Kadotetut ja menetetyt
Kirsti Ellilä tunnetaan parhaiten viihderomaaneistaan ja lasten/nuortenkirjoistaan, mutta Kaivatut on hyvin erilainen romaani, paljon kaunokirjallisempaa. Se kertoo Saarasta, joka menettää tyttärensä Narun ja saa sen jälkeen aivoinfarktin, jossain määrin myös tämän naapurista Gilbertistä jonka koko perhe on kateissa ja Aavasta ja Henrikistä, joiden tytär aikoo mennä luostariin. Kadota.
Kaivatut on pieni, kaunis, haikea, hieman unenomainen ja naiivikin, niin hyvässä kuin pahassa. Tavallaan eteerinen, tavallaan arkinen. Sen henkilöt, etenkin päähenkilö, toimivat usein hassuilla, melkein järjettömillä tavoilla (joita pystyy kyllä yleensä ymmärtämään) – mutta niin kyllä oikeatkin ihmiset. Ihmisen käytös on kaikkea muuta kuin rationaalista.
Maahanmuutto on kirjassa vahva teema. Tummaihoinen Gilbert, syvästi katolinen Lili, teini-ikäinen Tristitia johon Saara alkaa projisoida Naru-tytärtään, luostari ja kirkko, jossa käy lähinnä maahanmuuttajia. Ihan kaikesta tämän teeman käsittelyssä en pitänyt.
Kun äiti menettää lapsensa, ihminen särkyy ja jää luuppaamaan asiaa loputtomasti, mutta kirjassa tämä muuttui välillä hieman yksitoikkoiseksi ja itseään toistavaksi.
