Tulta, tappuraa ja tuhoa
Minun piti alun perin vain oikolukea osa Osuuskumman Käärmeenliekit-lohikäärmeantologian novelleista. En ole kiinnostunut lohikäärmeistä enkä yleensä fantasiasta muutenkaan. Oikoluettuani minulle osoitetut novellit, jotka osoittautuivat hyviksi, muistin, että antologiassa on myös Janos Honkosen novelli, jota oli sen synopsiksen perusteella odottanut kovasti.
Päädyin sitten lukemaan suurimman osan ensi kuussa ilmestyvästä antologiasta. Jokusen novellin jätin väliin, kun ne eivät tyylilajin perusteella iskeneet minuun. Muutamasta muusta en kirjoittanut, kun ei ollut oikein sanottavaa. Mukana on Osuuskumman jäsenten lisäksi myös kahden muun kirjoittajan aikanaan Nova-kilpailussa palkitut novellit.
Antologiassa on hyvin erilaisia novelleja ja erilaisia lohikäärmeitä, mutta suurta osaa näistä lohikäärmeistä yhdisti taipumus tuhoamiseen. Siihenkin tapoja oli monenlaisia.
Teoksen aloittaa Mixu Laurosen raapale Empiiristä. Siitä en kovin paljoa pitänyt, vaikka raapaleiden ystävä noin muuten olenkin.
J.S. Meresmaan Hyvä emo on 1800-luvun Tampereelle sijoittuva, osittain historiallisiin faktoihin nojaava tarina. Millainen lemmikki on lohikäärme? Sen verran voi kertoa, että ei kovin hyvä! Tarina oli hyvin kirjoitettu ja minua ainakin hauskuutti (positiivisella tavalla) vanhahtava kieli, jossa ajoittain esiintyi sana “nääs”. Tykkäsin.
Minna Roinisen Punainen nainen kertoo länsimaisen ja kiinalaisen kulttuurin kohtaamisesta nyky-Suomessa. Mitä tarkoittaa lohikäärmeen vuosi? Mielenkiintoinen idea ja hyvin kirjoitettu, kuten Roinisen esikoisromaanikin, mutta toisin kuin Unohdetuissa ovissa, en niin pitänyt tämän lopusta. Se tuntui antiklimaattiselta ja epäyllättävältä.
Hanna Morren Rakelin päätös on ensiriveiltään lähtien tunnelmaltaan eroottisen kipinöivä novelli Rakelista, joka on samaan aikaan yritysjohtaja ja lohikäärme. Suurin osa on nimenomaan vain tunnelmaa. Tykkäsin tästä eroottisesta latauksesta, vaikka välillä mentiinkin ehkä vähän turhankin paljon Reginan (tai Ursulan) reviirille.
Tomi Jänkälän Uralin sininen on voittanut aikoinaan Nova-kirjoituskilpailun. Kokonaan Venäjälle sijoittuva tarina tarjoaa paljon kuvailua ja ajankuvaa, joilla voittokin on varmaan irronnut. Premissi on mielenkiintoinen: lohikäärmeitä oli olemassa 1970-luvulle asti ja sittemmin niiden uskotaan kuolleen sukupuuttoon. Nyt tutkijapäähenkilö aikoo osoittaa uskomuksen vääräksi.
Uralin sinisessä ärsytti paljon tärkein sivuhenkilö, seksihullu professori. Hänellä ei tuntunut olevan mitään muuta ominaisuuksia tai ulottuvuuksia kuin jatkuva seksistä höpöttäminen, pornolehtien lukeminen, naisten seksuaalinen ahdistelu jne. Tämä yksiulotteinen hahmo melkeinpä pilasi novellin – hyvää luettavaa silti, mutta en sille mitään palkintoa olisi antanut.
Jussi Katajalan Lento OA1701 oli vähiten suosikkini. En ole lukenut Katajalan muita tekstejä ja yleensä häntä kehutaan, mutta tämä ei iskenyt yhtään. Novellin aloittava lentokoneen räjähdys vaikutti epäuskottavasti kuvatulta. Novellin päähenkilö Antti ei reagoi juuri mihinkään. Dialogi kuulosti kököltä, kuvailua olisi voinut olla enemmän ja toisaalta minusta turhiakin kohtia on. Pidin kyllä lohikäärmeiden “matter-of-fact”-sijoittelusta maailmaan.
Anne Leinosen Maeruksen koskettamat on hämmentävä fantasiasävytteinen tieteisnovelli, joka sijoittuu osittain hoitokotiin, osittain johonkin ihan muualle. Sitä piti jonkin aikaa pureskella. Ehkä vähän turhan paljon scifikliseiden droppailua, mutta muuten oikein hieno.
Janos Honkosen novellista kiinnostuin kovasti jo luettuani hänen synopsiksensa sen sisällöstä. Plus Janos on erinomainen kirjoittaja, mikä tuli selväksi hänen esikoisromaanistaan Kaiken yllä etana. Paljoa en viitsi spoilata hienoa ideaa, mutta novelli liittyy lohikäärmeisiin, tuleen, sotaan ja tieteeseen.
Novelli on ajoittain hieman turhan tietokirjamaisesti tai sanomalehtimäisesti kirjoitettu, mutta hieno lukukokemus ehdottomasti. Todellakin sytytti (no pun intended), vaikka yleensä en sotatarinoista välitä ollenkaan. Veikkaisin tästä vahvaa Atorox-ehdokkuutta.
Disclaimer: Olen Osuuskumman jäsen, mutta en ole osallistunut tämän teoksen tekoon muuten, ainoastaan oikolukenut muutaman novellin ja ehdottanut erään novellin kirjoittajalle yhden lauseen poistamista, jonka hän kai poistikin.
