Vesi virtaa aikaa

Emmi Itärannan Teemestarin kirja on dystopiaromaani tulevaisuuden Suomesta. Asiat ovat muuten siedettävästi, mutta puhtaasta vedestä on pulaa. Merivedestä puhdistetulle juomavedelle on tarkat kiintiöt ja armeija valvoo vesirikollisia, joille käy köpelösti, vaikka kukaan ei tiedäkään tarkalleen, mitä.

Teemestarin kirja -kansi

Päähenkilö Noria on teemestarin tytär, joka jatkaa sukunsa perinteitä, kuten teemestarin kirjan kirjoittamista. Teemestarille vesi ei ole vain jotain elintärkeää, jota säännöstellään. Vesi on elämää, vesi on virtausta, vesi on muisti. Vesi on ikuista. Kukaan ihminen ei voi sitä kahlita tai omistaa.

Noria ja hänen ystävänsä Sanja penkovat menneiden aikojen tavaroita muovihaudassa ja löytävät kiinnostavia tarinoita äänitteillä. Olisiko makeaa vettä vielä sittenkin jossain?

Teemestarin kirja on filosofialtaan ja tunnelmaltaan hyvin japanilainen/aasialainen romaani. Kirjan kannessa oleva ympyränkehä toistuu jatkuvasti myös kirjan sisällä. Se on vesirikoksen merkki, mutta myös merkki jatkuvuudesta ja ikuisuudesta.

Kirja on hienosti kirjoitettu. Muutama pieni epäloogisuus tai epäuskottava asia siitä minusta löytyi ja loppu herätti ristiriitaisia tunteita, jopa kirjan tyylin huomioiden se tuntui antiklimaattiselta. Olisin kaivannut myös hieman enemmän kuvailua ja kerrontaa itse teestä, sen mauista, tuoksuista ja merkityksistä.

Hienointa oli, miten Teemestarin kirja jätti lukemisen jälkeen joksikin aikaa hämmentävään mielentilaan. Tai hämmentävää ei ollut niinkään mielentila itsessään vaan sen muutos.

Kommentoi
Name and Mail are required