Paluu vammaiskirjallisuuteen

Vammaisromaanejani on virallisesti kolme, mutta käytännössä Palsamoitukin käsittelee pitkäaikaissairauksia ja etenkin kuntoutumista. Sisimmäisessä taas ei ole vammaisteemaa, vaikka siinä useita autistisia naisia/tyttöjä onkin. Myöskään seuraava romaanini ei käsittele pitkäaikaissairauksia, ainoastaan akuutteja tauteja.

En ole kuitenkaan luopunut cripficistä eli vammaiskirjallisuudesta, päinvastoin. Pidemmistä teksteistä sain viimeksi jouluna valmiiksi Makuuhaavoja-romaanin näytelmäversion. Syöpää ja sitä kautta myös vammaisuutta käsittelevä leffakäsikseni Toxic Dreams lähti toiselle kilpailukierrokselle jokunen kuukausi sitten.

Novelleissa olen kokeillut ihan uusia cripfic-genrejä. Viime syksynä Usvassa julkaistu vaihtoehtohistoriatarina Rautakeuhko kääntyi myös englanniksi ja Miss Iron Lungin olisi tarkoitus ilmestyä Usvan englanninkielisessä erikoisnumerossa.

Hiljattain sain valmiiksi eroottisen cripficin – se ei kuitenkaan ole ensimmäinen kirjoittamani sellainen. Tämä novelli pohjautuu aikoinaan Reginaa varten kirjoittamaani novelliin, joka ei tosin ollut spefiä. Se jäi julkaisematta, kun lehti meni uudestaan nurin. Ihon kieltä -novellissa se on tosin kirjoitettu aivan alusta asti uudestaan, vain teema on jäljellä. Tämä tulee kaiketi ulos kesän Ursulassa.

Nyt työn alla on feminististä steampunk-cripficiä, joka toivottavasti päätyy erääseen antologiaan. Tämä genre on tosin minulle aivan uusi ja vaatii paljon tutkimustyötä, Suomen historiaan kun en ole erityisesti perehtynyt, enkä kyllä höyryvärkkeihinkään.

Pari ei-cripficnovelliakin on viime aikoina syntynyt, mutta niissäkin on vähemmistöteema.

Mitäköhän cripficiä seuraavaksi keksisi? Saa ehdottaa genrejä.

Kommentoi
Name and Mail are required