Pelastaako pelillistäminen maailman?

Reality Is Broken: Why Games Make Us Better and How They Can Change the World on pelillistämisen eli gamifikaation “raamattu” – ei raamattu merkityksessä opaskirja vaan enemmänkin hurmiollinen pyhä kirja. Sen premissi on nimensä mukaisesti, että tosielämä on tylsää ja pelit ovat paljon kiinnostavampia. Mutta miksi?

Ihmiset ajattelevat, että parasta elämässä on vapaa-aika ja joutilaisuus. Todellisuudessa asia ei ole näin. Jane McConigalin mukaan ihmisten onnellisuutta on tutkittu reaaliajassa ja se on alhaisimmillaan silloin, kun vaikkapa katsellaan telkkaria.

Ihminen on onnellisimmillaan tehdessään tuottavaa työtä. Ja hieman yllättäen pelit ovat tätä tuotteliasta työtä parhaimmillaan. Peleissä näkee konkreettisesti etenemisensä. Pelit antavat palautetta onnistumisista ja saavutuksista.

World of Warcraftia eli tutummin WoWia pidetään usein maailman pahimpana tuotteliaisuussyöppönä. Pelaajat ovatkin käyttäneet sen parissa jo miljoonia pelivuosia (jo kirjan ilmestymiseen 2011 mennessä). McConigalin mielestä WoW on kuitenkin juuri siksi niin suosittu, että se tarjoaa ihmisille äärimmäisen “konkreettista” tuotteliaisuutta!

Reality Is Broken -kansi

Pelit ovat “eeppisiä”, elämää suurempia. Esimerkiksi Halo-pelin yhteisössä pelaajat juhlivat, kun olivat saaneet yhteistyöllä tapettua kymmenen miljoonaa monsteria.

McConigal sai aivotärähdyksen jälkeisen oireyhtymän ja alun perin siitä kuntoutuakseen hän kehitti ARG-pelin (alternative reality game) SuperBetter, jossa vältellään oireita pahentavia tekijöitä eli “monstereita” ja saadaan tukea tosielämän tukihenkilöiltä.

Tätä osuutta lukiessa itselleni tuli tosi halju olo – kirja ei tosiaankaan väitä, että kaikesta voisi parantua, mutta silti ajatus siitä, että oma pääasiallinen sairauteni ei ole parannettavissa, vaan edessä on vain väistämätön, eikä minulla ole ketään ihmistä jota voisi pitää tukihenkilönä. Tämä ei tietysti ole kirjailijan vika, mutta pitipähän mainita, kun yllätyin itsekin oman tunnereaktioni voimakkuutta.

Kirjailija esittelee myös useita muita omia projektejaan, joiden tarkoituksena on ollut lisätä ihmisten onnellisuutta. Kuoleman ajatteleminen (!) on kuulemma erityisen hyvä onnellisuudenbuustausmenetelmä, joten Tombstone Hold’Emissä pelataan “pokeria” käyttämällä hautakiviä kortteina. Makaaberilta kuulostava peli kuulemma herättää ihmiset muistelemaan kuolleita ja parantaa hautausmaiden käyttöastetta.

Esimerkkeinä pelillistämisen käytöstä hyödyllisiin tarkoituksiin ovat mm. Wikipedia, kotitietokoneiden laskentatehoa hyödyntävät projektit, aikoinaan suosittu Free Rice -sanapeli sekä The Guardianin valtava joukkoistusprojekti parlamenttiedustajien vähennyskuittien syynäämiseksi, joka johti useiden brittiparlamentaarikoiden eroon.

Kommentoi
Name and Mail are required