Ihmisoikeudet valuvat valtavirtaan
Pääsin osallistumaan Amsterdam Prideen 2009 (kuvalinkki), sen jälkeen ei ole aikataulullisista syistä onnistunut. Tapahtuma on upea ja valtavan suuri, katsojia on jopa puoli miljoonaa ja ihmiset kiipeävät ties mihin lyhtypylväisiin nähdäkseen paremmin.
Isoissa tapahtumissa on toki kääntöpuolensa, mutta ne luovat myös yhteisöllisyyttä: kaikki ovat mukana Pridessä. Kaupunki liputti sateenkaarilipuin ja pormestari avasi drag queen -olympialaiset.
Muutama vuosi myöhemmin Amsterdamin kaupunki sateenkaariliputti protestina Venäjän HLBT-politiikalle Putinin Amsterdamin-vierailun aikana.
En olisi silloinkaan uskonut, että Valkoinen talo lähivuosina sateenkaarivalaistaisiin tasa-arvoisen avioliiton kunniaksi.
Suomenkin Tahdon-kampanjassa yllätti se, miten paljon siinä oli “koko kansa” mukana. Yritykset, järjestöt ja monet muut tahot.
Seksuaalisesta tasavertaisuudesta ja tasa-arvoisesta avioliitosta on tullut useassakin maissa koko kansan asioita, jotka moni cisheterokin kokee sydämenasioikseen. Se on tietysti mahtavaa ja koskettavaa. Translakikin alkaa kiinnostaa yhä useampia, vaikka se onkin vielä kovin kaukana valtavirrasta.
Useimmilla meistä on HLBT-kavereita. Monille tällainen tuttavuus on ollut se, joka on auttanut ymmärtämään, että kyseessä on ihan normaali juttu ja että vaikkapa homosuhteet ovat täysin vastaavia kuin heterosuhteet. Nyt yhä useampi tajuaa saman polyamoriasta, kun tutustuu polyamorisesti eläviin ihmisiin, jotka hekin ovat ihan tavallisia ja sympaattisia tyyppejä.
Vammaisaktivismissa sama ei oikein toimi. Vammaisuus on outoa, vierasta ja tuntematonta. Sitä pidetään marginaalisena asiana, vaikka 1/6 tai 1/7 ihmisestä maailmassa on vammainen, suunnilleen yhtä moni kuin kuuluu seksuaalivähemmistöihin.
Moni sanoisi jopa, että heillä ei ole vammaisia kavereita. Syitä on monia:
a) osa ei halua kaveroitua vammaisen kanssa, monesti siksi, että ei yksinkertaisesti edes näe tällaista vaihtoehtoa
b) vammaiset eivät aina pääse liikkumaan vapaasti – osa ei oikein pois kotoaankaan, toisia rajoittavat esteelliset tapahtumatilat yms, myös esim. kielimuuri (kuurot) voi rajoittaa
c) monet pitkäaikaissairaat salaavat sairautensa
d) moni ei hahmota tuttujaan vammaisiksi, vaikka nämä sitä olisivatkin, jos he eivät käytä pyörätuolia.
Vammaisaktivismi ei tietysti myöskään ole ikonista eikä liikuttavaa. Kellä ei tulisi tippa linssiin, kun 50 vuotta yhdessä ollut nais- tai miespari pääsee naimisiin?
Vammaisista löytyy toki liikkismatskua myös, mutta keskimäärin se on infantilisoivaa ja loukkaavaa, cripspiraatiota.
Kunpa saataisiin kaikki ihmisoikeudet valtavirtaan! Ja tietysti kaikkialla maailmassa – maailmassa on yhä paljon enemmän maita joissa homoseksuaalisuus on rikos kuin jossa samaa sukupuolta edustavat pääsevät naimisiin tai edes rekisteröimään parisuhteensa.
