Miten kirjani ovat syntyneet

Pitkästä aikaa blogimeemi, tämän on täyttänyt mm. Calendula.

Missä kirjoitat yleensä?

Työhuoneessa (siis kotona) tietokoneella. En kirjoita kahviloissa muulloin kuin NaNoWriMo-miiteissä. Joskus junassa, lentokentillä tai lentokoneessa kun on tähän tarvetta, autossa/bussissa en pysty kirjoittamaan. Lentokoneessa kirjoittaminen sujuu joko superhyvin tai ei ollenkaan (jos väsyttää liikaa).

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

NaNoWriMossa, melko huolellisen suunnitelman (kohtauslista yms) pohjalta. Viimeiset kolme ovat menneet melkoisena tervanjuomisena sairastamisen takia.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Hypoglykemian vähäisyys, mikä on harvinaista. Illat. Joskus vain loksahtaa kohdalleen. Joitain novelleja olen kirjoittanut ihan vain vitutuksen hälventämiseksi ja lopputulos on ollut toimiva. Yleensä nopeasti kirjoitettu on parempaa tekstiä kuin hitaasti.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

Atlantis Winellä, muuhun en oikein suostu koskemaan. Käsin en kirjoita koskaan mitään – viimeksi muistiinpanoja tietokirjaa varten Hollannin-matkalla kesällä 2009, mistä tuli myöhemmin Hankala potilas vai hankala sairaus.

Mistä saat aiheesi?

Riippuu tekstityypistä. Raapaleideat tulevat hyvin ircistä. Novelleja sieltä täältä. Romaani-ideoista en oikein muista(!), koska en ole saanut sellaista pariin vuoteen, olen kirjoittanut ideoita varastosta ja viimeistä viedään. Novelli-ideatkin saattavat muhia minulla monta vuotta ennen käyttöä

En osaa juuri mistään romaanistani selkeästi sanoa, mistä idea tuli. Novellien kohdalla joskus ihan tietoisesti kehittelen ideaa “väkisin”, esim. antologiaan kun pitää olla tietty aihe ja pitää lähteä siitä.

Marian ilmestyskirjan idea tuli Raamatusta. Makuuhaavoja tuli siitä, että olin vuosia halunnut kirjoittaa romaanin vuoteenomasta henkilöstä ja piti vain keksiä, miten siitä saisi mielenkiintoisen. Ratkaisuksi löytyi mielikuvitusmaailma. Häpeämättömästä ei mitään muistikuvaa. Palsamoidun piti alun perin kertoa elinluovutuksesta, en muista mistä Egypti tuli siihen mukaan.

Sisimmäinen oli ensin novelli, mutta en muista mistä idea siihen tuli. Myös Adeno alkoi novellina, erityisesti ensimmäisenä kohtauksena.

Erveyskeskus-näytelmän idea tuli siitä, että halusin kirjoittaa näytelmän jossa on Freud terveyskeskuksessa töissä ja sitten tuli rikosaiheinen näytelmäkilpailu. Nyt työn alla olevista näytelmistä toinen lähti Ikea-ideasta, joka oli vähän jo Makuuhaavojassa mukana ja se tuli puolestaan yhdestä twiitistä 2010 tai 2011.

Seeprakoiran seikkailut sai alkunsa tarinanpoikasesta, jonka kerroin kavereiden lapsille heidän koirastaan vuonna 2012.

Seuraavaksi on tarkoitus kirjoittaa novelli, jonka idea tuli varsin suoraan Hesarin kommenteista.

Aiemmin en saanut koskaan ideoita unista, mutta viime vuosina sitäkin on sattunut, jopa tärkeä idea seuraavaan romaaniin ja hiljattain yksi raapale.

Aika monet aiheeni kumpuavat lääketieteestä, sairauksista ja/tai vammaisuudesta. Esim. Rautakeuhko-novelli lähti ideasta, että entä jos vammaisuus olisikin yleisempää kuin tervekehoisuus. Siitä se sitten kehittyi vaihtoehtohistoriaksi, jossa poliota ei ole parannettu, vaikka vammattomuus onkin yhä normi.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Periaatteessa jokaisen kohtauksen editoin kolmesti ja tarkistan/oikoluen kässärin kahdesti, mutta ongelmallisia työstän enemmän ja lisäksi päälle isommat rakenteelliset linjat, esim. kohtauksien siirto tai yhdistely.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?

Riippuu kässäristä. Joskus keskiosa, viimeisissä loppu on ollut kimurantti. Palsamoidussa alku taas tuotti ehkä eniten ongelmia. Jos puhutaan ei-konkreettisista osista, niin draaman kaari kuin dramatisointikin tuottavat usein hankaluuksia. Miten jonkin jutun kannattaisi tapahtua. Näytelmissä on monenlaista mutkikkuutta ihan formaatin puolesta.

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?

Ei mitään. Kirjoitan silloin kun se on mahdollista. Se on mahdollista silloin kun en ole liian kipeä eikä ole muuta akuutimpaa. En kuuntele kirjoittaessa käytännössä koskaan musiikkia, minulla ei ole inspiraatioesineitä, tietystä määrästä napsahtavia palkintoja tai muuta.

Sitä ei varmaan lasketa rituaaliksi, että kirjoitustiedostoni ovat aina tietyt, esim. edellinen kässärini oli yhdestoista, niin se oli kirja11.rtf (versionumeroineen), kirja11notes.rtf ja kirja11poistot.rtf. Tämä on kuitenkin lähinnä arkistoinnin takia.

Mitä teet kun tarina jumittaa?

Riippuu tekstistä ja jumituksen asteesta. Yleensä tiedän mihin minun pitää päätyä, ei vain koko tarinassa vaan pian. Minulle tyypillinen jumiutuminen on huomata NaNoWriMossa, että seuraava kohtaus on määritelty vain “X kertoo Y:lle Z:n” eikä minulla ole aavistustakaan siitä, miten tämä käytännössä tapahtuu.

Jos juoni jumittaa tai bongaan siitä hankalan epäloogisuuden, yleensä puin asiaa ircissä tai IRL. Usein jo ongelman ilmaiseminen verbaalisesti auttaa, vaikka toinen osapuoli ei osaisi sanoa mitään, usein se ratkaisun avain tulee kuitenkin itsestä.

Joskus auttaa kun lukee jotain inspiroivaa romaania, esim. minulla Margaret Atwood on jostain syystä paras.

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa?

Cripfichän eli vammaiskirjallisuus on se “minun” genreni, jonka itse kehitin vuonna 2010. Sitä olen kirjoittanut kolme, ehkä neljäkin romaania plus useita novelleja. Nyt olen siirtynyt spefiin, jota taas novelleissa olen kirjoittanut yli 15 vuotta.

Olen kirjoittanut useampia päägenrejä ainakin jossain määrin tai muihin genreihin sekoitettuna, paitsi perinteistä fantasiaa, joka ei iske. Ensimmäinen romaanikässärini vuonna 1998 oli nuorille tarkoitettua urbaania fantasiaa tms. Viimeisen parin vuoden aikana olen kirjoittanut ensimmäistä kertaa erotiikkaa, romantiikkaa, ekoscifiä, chicklitihtävää spefiä, historiaa, vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia.

Novelleissa slipstream ja absurdi kummailu ovat 90-luvulta asti olleet rakkaimmat genret, mutta romantiikkaa on yllättävän hauska kirjoittaa. Toinen mikä on hauskaa on absurdien komedianäytelmien kirjoittaminen.

One Response “Miten kirjani ovat syntyneet”

  1. Katri says:

    Kiinnostavaa lukea siitä, mistä aiheet tulevat. Tuossa oli paljon itselleni tuttua: minäkin kirjoitan tekstejä ikään kuin varastosta (uusia ideoita tulee harvoin). En muista, mistä romaanien idea on alun perin lähtenyt, ja idean kypsyttelyssä voi tosiaan mennä monta vuotta. Novelleissa taas tuttua on juuri tuo “väkisinkin” keksiminen tietyissä tilanteissa.

    Uusien ideoiden saaminen on minulle ehkä se kaikkein mystisin ja selittämättömin juttu kirjoittamisessa. Jostain ne vain pulpahtavat, jos ovat tullakseen.

Kommentoi
Name and Mail are required