Kaamea yhteisöllisyys uhkaa suomalaista kulttuuria

Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu yhteisöllisyysaktivisti Pauliina Seppälästä, joka on mm. Mesenaatin, Siivouspäivän ja Nappi Naapurin takana. Hän kaipaisi Suomeen lisää keskieurooppalaista yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyys on yksi niistä asioista, joista eniten pidän Hollannissa, varsinkin kun freenä työskentelen kotoa käsin. Ihmisiä moikataan, tuntemattoman kivoja vaatteita voi kommentoida ja ruokaostoksista jutustellaa niin muiden kaupassakävijöiden kuin kassankin kanssa.

Tunnen suurinpiirtein kolmet lähimmät naapurini ja yksille olen vienyt vastaleivottuja korvapuustejakin. Hammaslääkärini ja hänen vastaanottotyöntekijänsä tervehtivät aina iloisesti etunimellä ja hammaslääkäri kysyy, milloin olen taas menossa Suomeen – hän itse tykkää lomailla Marokossa. Posteljooni antaa autostaan minulle osoitetun paketin, jos huomaa minut kadulla.

Hiljattain olin metrovaunussa, missä melkeinpä koko vaunu tuntui keskustelevan keskenään. Eräskin mies mietti, että onkohan hän oikeassa metrossa, johon tuntematon sanoi, että ei, sinun pitäisi olla metrossa 49. (Metron linjanumerot ovat 50-53.) Vitsi vitsi, hän lisäsi hetken päästä ja sitä naurettiin kunnolla. (Juu, tämä edustaa perinteistä hollantilaista huumorintajua.)

Kyse ei ole smalltalkista, jostain väkisin väännetystä. Kyse on siitä, että ihminen on laumaeläin. Monista meistä on kiva, kun saa rupatella ja jakaa kokemuksia muiden kanssa, vaikka vähän tuntemattomampienkin. Kokea kuuluvansa porukkaan.

Eikä kyse ole vain pinnallisista väleistä, vaan hollantilaiset tuntuvat myös empaattisemmilta ja avuliaammilta. Porukkaan kuulumisesta on myös monenlaista hyötyä. Kun naapuri kastelee kukat kun on matkoilla, vaiva on pieni ja apu suuri.

Toissapäivänä luin lehdestä aamukuudelta alkaneista aamureiveistä Amsterdamissa. Eräs osallistujista oli 67-vuotias mies, joka osallistui koska halusi uusia kavereita. Jutusta ei selvinnyt saiko hän niitä, mutta uskoisin näin.

Usein sanotaan, että keskieurooppalainen meininki ei sovi Suomeen, koska suomalainen kulttuuri on erilainen. Toki kulttuurit ovat erilaisia, mutta osaksi kyse on vain tottumuksista eikä perustavanlaatuisista eroista. Tottumuksia voi muuttaa.

Lumisotaa

Esimerkiksi Ravintolapäivä on sopinut Suomeen erittäin hyvin, käsittääkseni myös Siivouspäivä. Internet on muuttanut Suomen paljon yhteisöllisemmäksi, vaikka sen kuinka kuvitellaan tekevän ihmisistä vähemmän sosiaalisia. Kuinka moni olisi ennen liittynyt “mammakerhoon”, muuten kuin muutaman hiekkalaatikon vieressä istuvan kanssa. Nyt netissä liitytään monenlaisiin yhteisöihin ja usein myös tavataan livenä.

Kun asuin Helsingin Vallilassa, naapurini nuoret miehet tulivat kerran lainaamaan minulta ruokia, muistaakseni pippuria ja jauhoja. Olin innoissani: naapurit lainaavat ruokaa! Ihan kuin kirjoissa! Suppilovahverokeiton valmistuttua he kutsuivat minut pihalle syömään. Loistavaa.

Hesarin jutussa tulee esiin myös se, että ihmisen ei tarvitse olla ekstrovertti tai yltiösosiaalinen pitääkseen yhteisöllisyydestä. Melkeinpä päinvastoin: se sopii erityisen hyvin siihen, että saa jotain sosiaalista kontaktia, vaikka ei riittäisikään voimia tai nappausta vaikkapa tavata kaveria tai soittaa tälle.

Uskon, että yhteisöllisyys on yksi syy, ei tietysti ainoa, siihen että itsemurhaluvut täällä ovat puolet siitä mitä Suomessa. Toki yhteiskunta yrittää muutenkin vähentää yksinäisyyttä, mm. tarjoamalla vanhuksille sähköskoottereita. Koska yksinäisyys ihan oikeasti voi tappaa. Silloinkin, vaikka se olisi valinta.

Artikkelin kommenteista:

Ei onnistu tässä kurjassa ilmanalassa. Jos saisimme yhdessä yössä italialaisten sään, me olisimme kohta tuollaisia.” Amsterdamissa sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa ja aurinkotuntejakin on vähemmän kuin Suomessa.

Suomessa on ollut ennen paljonkin yhteisöllisyyttä, mutta maan rikastuessa se on vähentynyt. Näin on käynyt muissakin länsimaissa.” Niin, no, Alankomaissahan on monilla mittareilla yksi maailman korkeimpia elintasoja, joissain selvästi Suomeakin korkeampi. Täällä on myös esimerkiksi suuri vammaisten asuntola maan kalleimmalla asuntoalueella, jonka katsotaan nostavan asuntojen arvoa, koska se tuo paikkaan elämää ja kulttuuria.

Mitähän muita perusteluita ihmiset vielä keksivät, jotta voidaan vastustaa tätä kauheaa yhteisöllisyyttä?

Kuvassa lumisotaa tykkilumella Amsterdamin Spui-aukiolla loppuvuodesta 2010, mukana oli paljon vanhuksia, jotka olivat kunnon taistelumilelellä.

4 Responses “Kaamea yhteisöllisyys uhkaa suomalaista kulttuuria”

  1. Henriikka R. says:

    Erittäin hyviä huomioita siitä, miten suomalaiset jotenkin kokee olevansa todella erilaisia koska suomalainen “ei pysty yhteisöllisyyteen” tai muuta. Sitähän yritetään myös perustella sillä, että Suomessa on pitkät välimatkat. Mielestäni jotenkin kumma perustelu, vaikka en oikein osaa sanoa, että miksi.

    Jostain luin, että ihmisten hajottaminen pieniin yksiköihin on kapitalismille suorastaan ihanteellista. Pienet yksiköt, kuten neljän hengen ydinperheet tai sinkut, eivät lähde herkästi kapinoimaan. Jos lähtevätkin, ei sillä ole suurta vaikutusta. Suomi on jotenkin onnistunut muuttumaan tässä mielessä oikein mallimaaksi. Olen siksi samaa mieltä siitä, että sosiaalinen media on yksi parhaista asioista, mitä Suomelle on tapahtunut, juuri mainitsemiesi kampanjoiden takia.

    Yhteiskunnallisten hyötyjen lisäksi yhteisöllisyydellä saataisiin tylsistä työpäivistäkin mukavampia heille, joilla on työssään työkavereita, joita he näkevät päivittäin. Tämä paljon puhuttu “työn tuottavuus” sitten tietenkin lisääntyisi.

    Jos kaikki olisivat toisistaan kiinnostuneita, kokemukseni mukaan sekä toimisto- että vaikkapa leipomosiivoustyö olisi huomattavasti mukavampaa ja motivoivampaa. Amsterdam kuulostaa todella mukavalta tässä mielessä.

    • Kyllähän välimatkat voivat vaikeuttaa yhteisöllisyyttä, jos asuu vaikka parin kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta, kuten Suomessa ihmisiä jopa asuu, toisin kuin täällä. Mutta 99 % ihmisistä ei taida asua erityisen kaukana muusta asutuksesta. Maallahan kuitenkin yhteisöllisyydellä on enemmän perinnettä kuin kaupungeissa.

  2. Anonyymi says:

    Hesarin artikkelia en ole lukenut, mutta haluaisin sanoa pari huomiota suomalaisesta yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta.

    Se miksi Suomessa sanotaan, että keskieurooppalainen yhteisöllisyys ei sovi tänne, johtuu nähdäkseni siitä, että Suomessa tyydytään turhankin helposti hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Täällä ihmiset eivät jotenkin usko yhtä laajamittaisesti kuin Keski-Euroopassa, että kommunikointi tuntemattomienkin kanssa (parikin repliikkiä) voi olla ihan piristävä tekijä arjessa. Täällä kaiketi uskotaan siihen, että kommunikointi on lähtökohtaisesti häiritsemistä. Joskus tuntemattoman aloittama rupattelu voikin olla häiritsevää, mutta ainahan voi sanoa, ettei huvita jutella!

    Lisäksi tuntuu siltä, ettei Suomessa ylipäätään olla kovin kiinnostuneita ihmisistä. Siksi suomalainen asiakaspalvelukin on ala-arvoista, eikä tuotteitamme saada myytyä maailmalle, koska täällä ei olla kiinnostuneita siitä, millaisia ihmiset ovat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Näissä asenteissa olisi paljon muutettavaa.

    • Jotkut Hesarin kommenteissa vastustivat yhteisöllisyyttä sillä, että “suurin osa ihmisistä on hirveitä”. Olen ihan samaa mieltä siinä, että suurimpaan osaan ihmisistä en haluaisi tutustua läheisesti. On kuitenkin hyvin hyvin vähän ihmisiä, jotka olisivat niin etovia, ettei heidän kanssaan olisi mukava vaihtaa paria sanaa kaupassa tai moikata kadulla.

Kommentoi
Name and Mail are required