Uusi harrastus

Uusi harrastukseni on uinti, olen kovasti tykästynyt siihen. Moni voi ihmetellä, että miten vakavasti sairas muka pystyy uimaan, mutta (kiitos LDN:n) fyysinen kuntoni on paljon parempi kuin muu toimintakykyni. Pystyn uimaan kunnolla vain normaalia lämpimämmässä altaassa, mutta niitä onneksi löytyy kaikista kolmesta lähimmästä hallista. Hallille pääseminen on se haastavin osuus.

En minä toki paljoa pysty uimaan, tällä hetkellä yhteen menoon 25 metriä, mutta määrä ja vauhti kuitenkin kasvaa. Pienten spurttien uiminen on periaatteessa intervalliharjoittelua, joka on erityisen tehokasta. Normaalisti CFS-potilas ei pysty kasvattamaan fyysistä kuntoaan tai lihaskuntoaan, mutta testosteroni ja kasvuhormoni auttavat toki lihaskunnon parantamisessa. Hengitysvaikeuksista tuskin pääsen eroon.

Bromelaiini on tietysti se paras “doping”, sen ansiosta minun ei edes alussa tarvinnut kärsiä kipeistä lihaksista seuraavana päivänä.

CFS:ssähän liikunta on yleensä tosi huono juttu, jopa hengenvaarallinen, mutta LDN on poistanut minulta rasituksen jälkeiset ongelmat lähes kokonaan. Minulla pääongelma on vaikea hypoglykemia – ja siihen liikunta nimenomaan auttaa, ei aina mutta usein. Kerrankin menin hallille kovassa nälässä, johon tavanomaiseen tapaan syöminen ei auttanut. Ei montaa minuuttia tarvinnut uida, kun nälkä jo helpotti.

Liikunta on rentouttavaa, sen huomasi etenkin kun kamppailin burnoutin kanssa. Periaatteessa voisi kuvitella, että altaassa lilliessä juuri ikävät ajatukset ja stressi valtaavat pään toisin kuin johonkin keskittyessä henkisesti, mutta käytännössä se ei ainakaan minulla mene näin.

Uimahalli on terveiden, tavallisten ihmisten maailma. On mukava päästä välillä osallistumaan siihen, vaikka se tarkoittaakin usein kilpaa kirkuvia ja läiskytyskilpailuita harrastavia lapsia, jotka ottavat porealtaaseenkin sen heppauimarenkaan mukaan. Minulla on ollut kodin ulkopuolella oleva harrastus varmaan viimeksi 20 vuotta sitten.

Uintireissuilla pääsee myös yllättävän hyvin harjoittelemaan kieltä. En nyt meinaa, että siellä tulisi kovasti pulistua (paitsi silloin kun joutuu väittelemään vaksin kanssa, joka on sekoittanut aukioloajat…), mutta yleensä en pääse käyttämään kieltä juuri kuin kaupassa ja ravintolassa ja onhan tuolla aika eri sanasto.

Harmi, että joudun käymään yksin. Minulla on vain yksi kaveri, joka ei ole päivätöissä, asuu siedettävän matkan päässä ja olisi voinut innostua asiasta, mutta hänkin lopulta mietittyään kieltäytyi.

Onneksi minulla on rautainen motivaatio. Tai ainakin niin kauan kuin ilmat ovat kohtuulliset.

Saa nähdä mitä sitten käy kun sataa kaatamalla. Loma-aikojen ulkopuolella hallille kun ei tuosta vain mennäkään, lähimmälle ja kivoimmalle hallille voi mennä vain ke ja pe iltapäivällä, parhaiden yhteyksien päässä olevalle hallille taas arkisin vain ma kello 12-13(!). Loppuajan kun lämpimässä altaassa polskivat perheet, raskaana olevat, vanhukset, vaikeavammaiset, nudistit sun muut.

Ja Suomen-reissulla on turha haaveillakaan uimisesta, kesällä kun uimahalleihin ei ole ollenkaan asiaa.

Kommentoi
Name and Mail are required