Loman uuvuttama

Kesälomaa on nyt takana kaksi viikkoa, jäljellä vielä reilu viikko. Saatan tosin pitää vielä ekstraviikon, sen verran kaukana lomailusta tämä on tähän mennessä ollut. Sairauksista harmillisesti ei saa lomaa – nyt on ollut kroonisten vaivojen päällä vielä useita akuuttiongelmia, kuten viime vuoden lopusta asti on ollut tilanne.

Olimme mökillä Hauholla kaksi päivää, mikä on aina mukavaa. Sitä ennen säntäilin kaverilta toiselle ja paikasta toiseen. Siihen ei enää tahdo kunto riittää.

Suomessa leivoin siskoni kanssa ensimmäistä kertaa aquafaba-marenkeja (eli kikherneliemestä), hyviä tuli, ja pelasin Dixit-korttipeliä. Aloin heti askarrella omaa Dixitiä, kuten siskonikin on tehnyt (tai siis leikkasin kuvia ja pitäisi vielä löytää voimia tehdä niistä varsinaiset kortit). Ostin erinäisistä alennusmyynneistä viisi kirjaa, tosin yhden niistä lahjaksi. Omiani myin neljä, eri lähes tasapeli.

Viime viikonloppuna kävimme tapamme mukaan Assembly-pelitapahtuman varjotapahtumassa Boozemblyssä. Assembly oli aikoinaan Pasilassa järjestetty maailman suurin demoskene-tapahtuma ja minulla ja monella muulla lähestulkoon vuoden kohokohta, kunnes järjestäjät tuhosivat sen ja tekivät siitä LAN-partyjen ja pelimessujen yhdistelmän. Minulle riitti siis Assyja 1998-2009, sen jälkeen olen vain tavannut tuttuja Boozemblyillä.

En käytä alkoholia, mutta Boozemblyillä parasta on se, miten paljon siellä törmää kavereihin. Joskus tapasin siellä paljon ulkomaisia kavereita joka vuosi, mutta harva heistä jaksaa enää käydä Suomessa Assemblyn raunioilla. Suomalaisia sen sijaan riittää. Nytkin tapasin pari tyyppiä, joita en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Tutustuin myös uusiin ihmisiin ja paremmin useaan ihmiseen, jotka olen tuntenut vuosia, mutta emme olleet koskaan jutelleet.

Eräs tuttu kutsui Boozemblyillä minua sankariksi (ei-sarkastisesti), se oli kieltämättä imartelevaa.

Viime viikolla kävin rasisminvastaisessa Meillä on unelma -mielenosoituksessa. Sielläkin tuli tietysti vastaan useita tuttavia ja kavereita. Helsingissä käydessä kivaa on se, että tuttuja ihmisiä voi aina tulla vastaan, erityisesti Kalliossa, Hakaniemessä ja Sörnäisessä, joissa yleensä vietän itsekin eniten aikaa. Amsterdamissa ei ole samalla lailla tuollaisia alueita, joille kaverit kerääntyisivät, eikä niitä tietysti ole yhtä paljoa.

Matkan jälkeen loma on ollut aika samanlaista kuin muukin elämä: istun koneella ja yritän saada asioita tehtyä, mutta en saa. Onhan tässä ollut hieman draamaakin, kun eilen ampiainen päätti mennä silmälasieni väliin ja istua silmäluomellani minuutin verran. Onneksi ei pistänyt!

Kommentoi
Name and Mail are required