Sokean Pandoran lipas

Blind on norjalais-hollantilainen elokuva, joka on voittanut palkintoja monilla eri elokuvafestivaaleilla Sundancesta alkaen, niin ohjauksesta, pääosasta kuin käsikirjoituksestakin.

Ingrid on opettaja ja vastikään sokeutunut äkillisesti, ilmeisesti verkkokalvon rappeuman takia. Tämän jälkeen hän ei ole halunnut poistua kotonaan, vaan arkkitehtimiehensä ollessa töissä viettää päivät kuunnellen musiikkia, istuskellen läppärillä ja joskus viinilasin kanssa.

Ingridille suurin ongelma sokeudessa on se, että hän ei tiedä mitä hänen ympärillään tapahtuu – ja hänen mielikuvituksensa täydentää loput. Jopa kotonakin hän alkaa kuvitella, että hänen miehensä istuu hiirenhiljaa katselemassa häntä, tai että tämä istuu seksitsättäämässä netissä hänen vieressään sängyllä. Ulkomaailma on sitten jo sata kertaa kammottavampi.

Ingrid kehittelee monimutkaisen mielikuvitusmaailman, jossa pornoaddikti Einar ihastuu eronneeseen Eliniin. Tätä addiktiota havainnollistetaan esittämällä pätkiä lukuisista eri pornoleffoista. Tähän maailmaan Ingrid sitten alkaa sekoitella omia pelkojaan, toiveitaan ja fantasioitaan.

Blind-elokuvajuliste

Monella tapaa leffasta tuli mieleen Makuuhaavoja-romaanini: aistivammainen päähenkilö ei poistu kotoaan ja alkaa luoda monimutkaisia mielikuvitusmaailmoja, joiden hahmoihin projisoi myös itseään.

Tositapahtumat ja mielikuvitus alkavat sekoittua ja elokuva muuttuu kaiken aikaa intensiivisemmäksi.

Sinänsä elokuvan voi ajatella olevan aika ongelmallinen vammaiskuvauksena. Vammaisuus esitetään muista eristävänä tragediana. Toisaalta jos ihminen on vasta hiljattain sokeutunut, on ymmärrettävää, ettei hän ole vielä sinut asian kanssa. Mutta miksei Ingrid halua poistua asunnosta edes miehensä kanssa? Miksi hänellä ei ole henkilökohtaista avustajaa, kuten Norjassa varmaankin saisi? Mies ei ehdota esimerkiksi juttelemista ammattilaisen kanssa.

Ja Blind kyllä antaa ymmärtää, että suurin osa vaikeuksista on vain Ingridin pään sisällä, kyllä sokea pärjää ulkomaailmassa, jos vain sinne uskaltautuu. Mutta vammaisen jumittuminen neljän seinän sisään on minusta silti turhan ikävä stereotypia.

Muuten sokeutta kuvataan mielenkiintoisesti ja käytännönläheisesti. Ingridillä on esim. apuväline, joka kertoo minkä värisiä vaatteet (tai muut asiat) ovat. Myös sitä pohditaan, millaisia sokeat voivat muiden mielestä olla. Ingrid miettii, että sokea ei voi olla raskaana eikä tummaihoinen mies voi ajaa polkupyörällä.

Elokuva on hienosti toteutettu, hyvin visuaalinen. Sellainen, josta saisi varsin paljon irti, vaikka ei kieltä osaisikaan, kuten hyvästä leffasta kuuluukin. Kameralla kikkaillaan aika paljon. Visuaalisiin elementteihin kuuluu mm. se, että Ingrid on erittäin vaalea, jolloin hänestä näkyy selvemmin se, että hänellä “ei ole meikkiä”, koska sokea ei voi meikata.

Muutenkin leffaan on piilotettu niin paljon eri juttuja, että jos tämä olisi Hollywood-elokuva, siitä olisi IMDB:ssä jo tuhansia viestejä, joissa pohdittaisiin erilaisia salaviestejä ja piilomerkityksiä.

2 Responses “Sokean Pandoran lipas”

  1. Vappu-Tuuli says:

    Missä tämän voi nähdä?

    • En tiedä, miten Suomessa onnistuu. Hollannissa tämä on ollut teattereissakin, ilmeisesti koska osittain Hollannissa tuotettu. Helsingissä tämä oli R&A:ssa vuosi sitten. Ehkä videovuokraamossa voisi olla, jos ei halua sortua laittomille teille.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required