Ihmeellinen intonaatio

Intonaatio on hämmentävä juttu, kun suomen kielessä sitä ei juuri havaitse. Tai toki suomessakin on intonaatio, mutta se on kaikissa sanoissa jotakuinkin sama ja muuten sitä käytetään lähinnä uusien merkitysten ja sävyjen luomiseen.

Ulkomaalaiset eivät juuri koskaan tunnista suomalaista englannin aksenttia, siinä missä vaikka intianenglanti on täysin erehtymätöntä tunnistaa. Myös hollantilaisilla on usein hyvin samanlainen tapa puhua englantia, mutta luulen, että se on enemmän ääntämisasuissa kuin aksentissa. Toisaalta suomalainen kyllä usein tunnistaa toisen suomalaisen monotonisen englannin.

Omaa aksenttiani on epäilty mm. brittiläiseksi (hämmentävää) ja saksalaiseksi. Onpahan minulta ja pikkusiskoltani kysytty täällä usein, puhummeko tanskaa, missä ei suomalaisen näkökulmasta ole mitään järkeä. Joidenkin tanskalaisten englanti kuulostaa muuten ihan prikulleen tanskalta.

Intonaatio vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen fiilis kielestä tulee. Joskus yksittäisissäkin sanoissa, esimerkiksi minusta norjalaisten tapa sanoa “häh?” on hurmaava, se on niin paljon kysyvämpi ja ihmettelevämpi kuin suomalaisten vaisu häh.

Itse en ole pätkääkään musikaalinen ja minulle on ollut vaikeuksia oppia lausumaan muita kieliä oikein. Olen huomannut, että hyvin musikaalisille ihmisille tämä on usein helppoa.

Samoin mitallisten runojen kirjoittaminen on tuottanut suuria vaikeuksia, hahmottaa että mikä tavu on painollinen ja mikä ei. Toisaalta uskoisin suomen kielen puheintonaationi olevan erityisen eläväinen, ainakin hyödynnän sitä paljon.

Englannissa on paljon pitkiä sanoja, joista on usein hankala veikata, mitä kohtaa painotetaan, vielä jos kiskaisee lauseen sanavarastostaan kesken puhumisen ja pitäisiä äkkiä hahmottaa, miten lausuu sen. Olen englanninkielisiä konferenssipuheitani yms yrittänyt kaikki sanat tarkistaa Merriam-Websteristä, joka antaa ääntämisohjeet. Joissain yksittäisissä lääketiedekirjoissakin noita opetetaan ja olen niitä päntännyt.

Hollannin kielessä intonaatiota käytetään paljon. Sanan paino on lähes aina toiseksi viimeisellä tavulla, tosin poikkeuksiakin en.

Hollannissa intonaatio ei samalla tavalla muuta merkitystä kuin tonaalisissa kielissä, se on lähinnä korostusjuttu, mutta korostaminen on tärkeää, jokaisessa lauseessa pitäisi korostaa jotain. Jotkut pronominit ovat erilaiset (siis eri sanoja) riippuen siitä, korostetaanko niitä vai jotain muuta sanaa lauseessa. Tällöin väärä painotus voi efektiivisesti tehdä lauseesta kieliopillisesti väärän.

Korostaminen ja painotus on jopa niin tärkeää, että sitä käytetään joskus kirjoittaessakin. Aksenttimerkit vokaalien päällä ilmaisevat, että kyseistä sanaa korostetaan, joko mainosmiesten tapaan tai väärinkäsityksen välttämiseksi. (On myös kaksi sanaa, joilla on kaksi eri merkitystä, joihin voidaan merkitä korostukset sen selventämiseksi, kummasta sanasta on kyse.) Seurauksena esimerkiksi alleviivausta käytetään minusta hollannissa aika vähän.

Viime aikoina olen huomannut, että olen alkanut hollantia puhuessani selvemmin korostaa tavuja ja lauseiden sanoja. Tosin ajatus siitä, että pitäisi osata yhdistellä erilaisia intonaatioita, kuten vaikkapa kysymyslause, siinä korostettu sana ja vielä jokin fiilis lauseeseen, vaikkapa ironinen, niin tuntuupa jo vaikealta.

Onko intonaatio ja sanojen painotuksen hahmottaminen sinulle vaikeaa vai itsestäänselvää? (Ja oletko musikaalinen?)

4 Responses “Ihmeellinen intonaatio”

  1. Maarit says:

    Miten monta kieltä hallitset? Onko sinulla kääntäjän koulutus tai oletko opiskellut kieliä jossain oppilaitoksessa? Harrastan englantia, ruotsia ja saksaa itseopiskeluna ja aloitin juuri ranskan alkeita, ja myös norjan,espanjan ja viron kielet kiinnostaisivat. Minulle on sanottu että onko tuossa järkeä kun en puhu näitä kieliä kenenkään kanssa. No,tapasinpa sitten mieheni, ja ymmärrämme toisiamme enimmäkseen englanniksi,joten kyllä siinä englannin opiskelussa on ollut järkeä, tuskinpa olisimme päässeet seurustelussa kovin pitkälle jos ei yhteistä kieltä olisi löytynyt. Ranskaa aloin opiskella koska haluaisin lukea ranskan kielisiä kirjoja, ja mielestäni kielten opiskelu voi olla harrastus ihan vain harrastuksen vuoksi, kuten vaikkapa sanaristikoiden täyttäminen. Mitä sanoisit henkilölle (vaikkapa minulle :D) joka haluaisi oppia monta kieltä mahdollisimman hyvin, esim.olisiko sinulla tiedossa jonkin tehokas opiskelutekniikka? Suurkiitokset blogistasi, olen lukenut sitä jo muutaman vuoden, aiheet joista kirjoitat ovat sydäntäni lähellä ja postauksesi ovat aina mielenkiintoisia. t. Maarit :)

    • Kiitos kommentista! Sanottakoon, että en ole todellakaan mikään kielinero. :-> Englantia osaan hyvin, julkaisin ensimmäisen englanninkielisen kirjani (omakustanteena) 2008, enkä olisi sitä kehdannut tehdä, ellen sitä hyvin osaisi. Pitkä ruotsi ja kaksi vuotta opiskeltu saksa ovat erittäin ruosteessa. Hollantia ymmärrän selkeästi puhuttuna hyvin, luettuna erinomaisesti ja puhun jotenkuten. Espanjaa olen opiskellut vähän ja norjaa “epävirallisesti” (ts. kuunnellut ja lukenut melko paljon ruotsin perusteella). Lapsena olen huvikseni opiskellut viroa, kreikkaa ja tanskaa ja unohtanut nämä täysin. Mitään koulutusta mistään minulla ei ole.

      En ymmärrä ajatusta, ettei kielten opiskelussa olisi järkeä! Minulla on varmaan kymmeniä kavereita, jotka opiskelevat kieliä enimmäkseen huvikseen. Siskonikin opiskelee yliopistossa mm. akkadia (babyloniaa) ja on harkinnut mm. kantoninkiinaa (se paljon vähemmän hyödyllinen kiina verrattuna mandariiniin).

      Suosittelisin kyllä viittomakieltä, koska siinä on yksi kieli jonka opiskeleminen harjoittaa aivoja eri tavalla kuin mikään muu kieli. Sitä on toki vaikeampi nettiopiskella, vaikka videomatskua onkin. (Huomaa, että suomen viittomakieli on eri kuin vaikka Yhdysvaltojen, eli et voi opiskella viittomakieltä kuin suomalaisilta videoilta, paitsi jos haluat oikeasti kielen jota et välttämättä tarvitse edes yhtä kertaa elämässäsi, kuten Yhdysvaltojen viittomakieli ASL.)

      Kielten opiskeluun suosittelen ehdottomasti Pimsleur-äänitteitä, tosi hyvä pedagogiikka ja oppii tehokkaasti. Hollannin sanoja olen opiskellut Anki-ohjelmalla ja kielioppia ihan lukenut kielioppikirjasta. Moni kaverini käyttää Duolingoa. Tietysti ihan kielen normaali käyttö lehtiä lukemalla ja vaikka YouTubea katsomalla on hyvä tapa.

  2. Maarit says:

    Kiitos paljon vastauksesta :) Pitää tutustua noihin ohjelmiin. Olen kyllä harkinnut viittomakieltäkin :)

  3. Stazzy says:

    “Onko intonaatio ja sanojen painotuksen hahmottaminen sinulle vaikeaa vai itsestäänselvää? (Ja oletko musikaalinen?)”

    Jälkimmäinen ensiksi. En ole tippaakaan musikaalinen.

    Minulla on ylipäätään suuria vaikeuksia matkia aksentteja ja puhetapoja. Suomeksi kuulostan umpisavolaiselta tai ehkä jos oikein yritän, jokseenkin yleiskieliseltä.

    Ranskaksi mulla on vieläkin sammakkoaksentti, kymmenen vuoden jälkeen. Ei auta mikään. Eikä sillä ole niin väliä.

    Toisaalta olen kuitenkin huomannut, että ranskan kielen painotukset hiipivät suomeeni.

    Mutta siis, olin jo (filologian) opiskeluaikoina vähän kateellisen musikaalisille opiskelukavereilleni, joille luonnollinen aksentti tarttui kuin kärpänen liimaan. Mulle on ollut ihan tarpeeksi duunia oppia erottamaan toisistaan ranskan neljä ässää ja kaksi eetä, tai oppia nouseva kysymysintonaatio.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required