Lähes epätodellista
Kirjamessujen upeista fiiliksistä jo kirjoittelinkin, mutta Suomen reissu oli muutenkin erittäin onnistunut. Pari pientä vastoinkäymistä, harmillista ongelmaa tai missattua mahdollisuutta oli, mutta muuten kaikki sujui todella hyvin, siis sitä tasoa että pari kertaa melkein joutui itseään nipistämään että näinkö tämä tapahtuu ihan oikeasti. Tällaisia juttuja ja syitä ko. reaktioihin on toki vaikea tekstimuodossa välittää, varsinkin kun muutama seikka pitää jättää mainitsematta.
Keskiviikkona otin influenssarokotteen. Tämän pitäisi tietysti olla rutiinijuttu, koska en ole ikinä reagoinut negatiivisesti rokotteisiin (jotkut CFS:ää sairastavathan näin tekevät), mutta siitä seurasikin mukava yllätys: vointini parani huikeasti jo samana iltana ja parantunut olo kesti koko matkan.
Viikoksi sain paremman olon aikoinaan myös sikainfluenssarokotteesta, mutta tavallisesta influenssapiikistä en ole koskaan saanut. Silloin kuntoni oli sen verran parempi, ettei ero ehkä ollut merkittävä. Nyt se oli suorastaan huimaava. Jopa vuosia oikutellut päänahkani rauhoittui täysin (mikä viittaisi kenties siihen, että dopamiinilla olisi jonkinlainen osa reaktiossa). Ajatus juoksi uskomattoman kirkkaasti eikä uupumusta ollut lähes lainkaan.
Jos olisin tiennyt, että tällaista on tiedossa, olisin säästänyt rokotteen vasta NaNoWriMon aikaan. No, olihan ajoitus melkoisen kätevä näinkin. Silloin kun voin fyysisesti hyvin, mielialani on loistava. Tietysti kun on vielä koko ajan mukavaa tekemistä, niin elämähän on suorastaan fantastista.
Keskiviikkona tapasin rakasta ystävääni, joka on hyvin vaikeasti ja etenevästi sairas, mutta minulla ainakin elää nyt toivo paremmasta hänen suhteensa. Illalla oli järjestämäni CFS-tapaaminen, suurin jossa olen tähän mennessä käynyt. Yhteensä kahdeksan mukavaa ihmistä ja paljon mielenkiintoista juteltavaa.
Keskiviikkona meille tuli myös muutamaksi yöksi Ranskassa asuva kaverini, joka tunnetaan myös Tulen tyttärien kirjailija Maria Carolena. Oli hauska tutustua paremmin, olimme tavanneet vain kursorisesti aiemmilla kirjamessuilla, mutta IRCissä olemme jutelleet suht paljon.
Torstain vietin pitkälti pelaten anoppini ja mieheni veljentyttären kanssa itsetekemälläni Dixit-pakalla. Tähän ei tietysti tarvitse superlatiiveja, mutta hauskaa se oli silti. Illalla tapasin pitkästä aikaa iranilaissyntyisen kaverini.
Perjantaina messujen jälkeen lähdin ystäväni kanssa Flamingo-kylpylään Vantaalle. Minut oli nimittäin kutsuttu blogaajien VIP-iltaan, en ole ihan varma miksi, mutta meninpä kun kerran kutsuttiin. Pidän kovasti kylpylöistä, vaikka en juuri saunomaan pystykään. Hauska ilta, joskin harmikseni emme onnistuneet löytämään yhtään flamingoa.
Iltaan kuulunut ryhmähoito höyrysuolasaunassa ja siihen liittynyt tee-se-itse-suolakuorinta kyllä ihan oikeasti toimi yllättävän hyvin: vaikka sen jälkeen lilli kuumissa altaissa vielä pari tuntia enkä rasvannut itseäni, iho oli vielä monta päivää myöhemminkin normaalia kosteampi. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka ilta olikin sponsoroitu.)
Lauantaina meillä oli hauska IRC-miitti, jossa pelattiin sielläkin Dixitiä. Varjokirjamessujen jälkeen kävin isäni, tämän naisystävän, siskoni ja tämän poikaystävän kanssa syömässä erinomaisia vegetapaksia Kombossa “kotikadullani” Kulmavuorenkadulla.
Illalla menin vielä Osuuskumman kirjanjulkkareihin, joissa juhlittiin Anni Nupposen tuoretta steampunkromaania Kauheat lapset ja Anne Leinosen Tuonelaan sijoittuvaa Vaskinaista. Siellä tapasinkin uusiakin tyyppejä, erityinen maininta mukavalle Taru Kumara-Moisiolle, jonka kanssa jaamme kaksikin kustantajaa ja olemme työstäneet yhteistä projektiakin (ei siis yhteiskirjoittamista vaan muuta).
Sunnuntaina lähdin suoraan messuilta Tampereelle lääkäriin, jossa menikin sitten koko loppuilta ja jäin vielä yöksi. 12 tuntia lisähapen hengittelyä vaikutti kyllä hyvin positiivisesti, vaikka tarkkoja hyötyjä olikin vaikea arvioida mm. influenssarokotteen takia. Aiemmin olen vain paljon lyhemmin päässyt kokeilemaan lisähappea. Laitoin happirikastimen tilaukseen. :-P
Tampereella ehdin vielä turisteilla vanhan kaverini kanssa, kävimme muutamassa ruokaliikkeessä, kiipesimme Mordoriin eli 25-kerroksiseen Torni-hotelliin ihmettelemään maisemia ja söimme herkullista vegeintialaista Gopalissa. (Intialainen ruoka on erikoisalaani, joten olen tarkka sen suhteen.) Riemukseni Tornissa oli parhaillaan Suomen lammasyhdistyksen kokous, joten kävin jättämässä oven taakse Sisimmäisen mainoskortteja. :-D
Paluumatkalla poikkesin vielä Hämeenlinnassa, jossa ahdoin itseni täyteen ruokaa mummini luona ja tapasin toisen lahjakkaan kirjailijakaverin, jonka kanssa en myöskään ollut aiemmin ehtinyt kunnolla jutella.
(Edellinen postaus ja suurin osa tästä on kirjoitettu happilaitteen yhä puhkuessa, joten jokainen voi päätellä että vaikuttaako se tekstin sisältöön tai laatuun.)
