Messumeininkejä

Helsingin Kirjamessut sujuivat osaltani erittäin hyvin. Viralliset esiintymiseni messuilla olivat tosi aikaisin, 10:15 perjantaina ja klo 11 sunnuntaina. Hermoilin, että tulisiko paikalle ketään. Molemmat olivat päähallin sijaan auditorioissa, jonne ei ainakaan vahingossa pääse eksymään.

Sateenkaaripaneeli

Yleisön vähäistä määrää ei kuitenkaan tarvinnut pelätä. Molempien paneelien kuuntelijamäärä oli ainakin viidenkymmenen kieppeillä! Ylitti siis kaikki odotukseni. Tosi mahtavaa kun oli odottanut pahimmillaan yksinumeroista lukemaan.

Torstain paneelin aiheena olivat sateenkaarihahmot ja minä vedin paneelin. Muina osallistujina olivat Tulen tyttäriä -romaanin kirjoittanut Maria Carole sekä Salla Simukka, jota tuskin tarvinnee esitellä. Ihmepojan kirjoittanut ohjaaja Elias Koskimies joutui harmillisesti perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi.

Sallasta tosin voisi sen verran sanoa, että hän on erittäin hyvä – joskus myös paha – suustaan. Hieman siinä siis jäi Sallan varjoon. Sallalta tuli sellaisia pointteja, joissa oli itsellenikin ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia. Olisimme helposti voineet jatkaa aiheesta vielä pitkään.

Joka tapauksessa paneeli meni erittäin hyvin, vaikka puolen tunnin sijaan olisimme voineetkin höpöttää aiheesta tunninkin. Maria on kaverini ja Sallankin tapasin Turussa, joten keskustelun tunnelma oli mukavan leppoisa.
Turun messuilla olin jo todennut, että esiintymisjännitykseni on mystisesti kadonnut kokonaan. Eipä se näyttänyt merkkejä itsestään, vaikka yleisöä oli enemmän ja olin tällä kertaa vetäjänä.

Niin ja yleisön kysyessä sateenkaarihahmosuosikkejani unohdin tietenkin mainita Johanna Viitasen erinomaisen Hiekkaan kadonneet jäljet ja sen jöröttävän miesparin Sepon ja Rhysin. Höh. Näin hienolle mutta tuntemattomalle romaanille olisi suonut pikkuhetken lisää julkisuudessa.

Varjokirjamessuilla

Lauantaina esiinnyin Varjokirjamessuilla Rauhanasemalla Maria Carolen haastattelemana, aiheena lähinnä Sisimmäisen eläinteemat. Tämäkin esiintymisareena on kahden vuoden takaa tuttu, mutta silloin ajankohta oli huonoin mahdollinen ja yleisön määrä olematon. Nyt kuuntelijoita oli parikymmentä, eipä ko. tilaan juuri enempää mahtuisikaan.

Sunnuntain paneelissa olivat kanssani keskustelemassa Anja Snellman ja Myllylahden dekkaristi Mari Pyy. Paneelia veti, oikein taitavasti, Kirjasfäärin blogaaja ja toimittajaopiskelija Taika Dahlbom. Tuntuihan se hienolta istua Anjan kaltaisen konkarin vieressä, hänen esikoisromaaninsahan on hieman vanhempi kuin itse olen. Luin tänä syksynä ensimmäistä kertaa hänen kirjojaan ja tykästyin hänen kirjoitustyyliinsä.

Paneelin aiheena olivat vähemmistöhahmot, eli hieman samantapainen aihe. Tuli sielläkin toki HLBT-hahmot mainittua useaan otteeseen, vaikka enemmän käsittelimme vammaisia ja maahanmuuttajia. Myös esimerkiksi lihavat, uskonnolliset vähemmistöt, vanhukset ja harvemmin mainitut ammatit/yhteiskuntaluokat toimivat esimerkkeinä vähemmistöistä.

Tämäkin sujui oikein hyvin. Hyvä että Taika oli tällä kertaa vetämässä, koska yöuneni olivat jääneet lyhyiksi ja siten vetäminen olisi ehkä ollut hieman haastavaa. Tunnelma keskustelussa ei ollut yhtä kaverillisen rento, mutta toisaalta lisäsärmää toi kenties se, että meillä oli paljon enemmän näkemyseroja kuin sateenkaaripaneelissa, jossa kaikki olivat pitkälti samaa mieltä kaikesta.

Molempien paneeleiden jälkeen minua tuli ventovieras juttelemaan aiheesta ja kiittelemään osuudestani. Kuinka hienolta se tuntui! Ja paneelit varmasti auttoivat, paitsi tuomaan uudenlaisia näkökulmia niin yleisölle kuin itse keskustelijoillekin, myös tuomaan kirjani ainakin jonkun tietoisuuteen.

Sunnuntaina puhuimme myös Mixu Laurosen kanssa raapaleista ja luimme omia raapaleitamme Osuuskumman ständillä. Näissä ei tietysti kovin kummoinen yleisö koskaan ole.

Kirjamessujen muuhun antiin en tutustunut kovin paljoa, koska en oikein pysty keskittymään muiden esityksiin tapahtumissa, joissa minulla on omiakin. Lisäksi ostin heti ensimmäisistä tutkimistani kojuista perjantaina niin monta kirjaa (yhdeksän), että en kehdannut ostaa yhtään enempää ja siten myyntipöytien kiertely jäi vähiin. Omien kirjojeni mainoskortteja piti tietysti jaella.

Tuttuihin toki törmäsin, tällä kertaa enemmän vanhoihin kuin uusiin, sen verran monen olen jo aiemmin tavannut. Tulipahan parille kirjailijalle otettua promokuviakin, mm. Messukeskuksen takapihan kivilouhoksella…

Ostoksien joukossa oli eniten kahden euron pöytien kirjoja, mm. kaksi vegaanikeittokirjaa, käsikirjoittamisopas ja Anne Leinosen romaani Ilottomien ihmisten kylä. Muita romaaneja en ostanutkaan itselleni. Tuliaisiksi ja joulu/syntymäpäivälahjoiksi ostin yhteensä neljä kirjaa, joita nyt en tässä tietysti listaa. Mielestäni kirjamessujen aikaan lentoyhtiöiden pitäisi joustaa matkalaukkujen painokiintiöstä!

9 Responses “Messumeininkejä”

  1. SusuPetal says:

    Oli kiva nähdä!

    Aika rankka ohjelma sinulla, tuntuu varmaan hyvältä päästä kotiin ja toivon mukaan huilaamaan.

    • Kiva kun tulit katsomaan esiintymistäni, harmi että jäi vähän lyhyeksi muuten.

      Ohjelma oli aivan järjettömän kiireinen, mutta ei juuri lainkaan uuvuttanut, seuraavassa blogipostauksessa selitän miksi. Huomenna kyllä varmasti uuvuttaa.

      Kiitos linkistä. Seuraava romaaninihan on scifiä joka sijoittuu pitkälti talveen, mutta siitä ei oikein saa irroitettua mitään itsenäistä. Pitää miettiä, saisiko jotain uutta kirjoitettua.

  2. SusuPetal says:

    Ai niin, piti laittaa vielä linkki, sinähän et kai ole facessa, mutta toivottavasti linkki aukeaa, jos ei, kerro, niin laitan sinulle meilin.
    Eli turkulainen Turbator etsii sci fi-novelleja.

    https://www.facebook.com/harri.kumpulainen.7/posts/10153431658329442?pnref=story

  3. Vappu-Tuuli says:

    Onko vähemmistöhahmopaneelista videotaltiointia tai referaattia tulossa? Paikalle pääsemätöntä kiinnostaisi kovasti :)

    • Tuolla on hyvin lyhyt referaatti: http://klassikkojenlumoissa.blogspot.com/2015/10/helsingin-kirjamessut-22.html

      Pitää tosin tarkentaa, että nuo minuun liittyvät vähemmistö-sanat pitäisi korvata sanalla vammainen, ts. yleisökysymys käsitteli nimenomaan vammaisia hahmoja, ja kerroin saaneeni palautetta nimenomaan vammaisista henkilöhahmoista (luulen että se viittaa minuun, ei kukaan muukaan panelisti ollut nuortenkirjoja kirjoittanut).

      Sinänsä jännä ilmiö, että hän unohti tuon vammaisuuden noista kohdista ja tulkitsi puhutun vain vähemmistöistä yleisesti.

  4. Vappu-Tuuli says:

    Tuosta sivuhahmoisuudesta tein muuten kesällä postauksen: http://sit-up.blogspot.fi/2015/06/nae-tama-kesahaaste.html

    En näe mitään ongelmaa siinä, etteikö ei-vammainen voisi kirjoittaa vammaisesta – kirjoitetaan murhistakin tekemättä murhia (toivottavasti). Taustatyöt pitää aina tehdä huolellisesti ja muistaa, ettei teksti yleistä mitään.

    • Juu, siinä vaan pitää muistaa se miten paljon vammaiset kohtaavat ennakkoluuloja, niin kuin hyvin tiedät. Juuri se, että pyörätuolin käytössä eniten elämään ei vaikuta se, että ei kävele jne. Ja sitten taas vaikka kuuroilla on kokonainen oma kulttuuri, eli kyse ei ole vain negatiivisestä kohtelusta vaan positiivisesta identiteetistä, minkä mainitsin. Tällainen ei välttämättä ole vammattomalle niin itsestäänselvää.

      Anja Snellman nosti esiin sen, miten Dalton Trumbon Sotilaspojan (jonka olen kauan sitten lukenut) päähenkilö on sodassa kuuroutunut, sokeutunut ja menettänyt kaikki raajansa, ja että eihän sen kirjoittaja ollut vammainen. Onhan siinäkin varmasti paljon eläytymistä ja mietittävää, mutta ei tarvitse miettiä mitä on vammaiskulttuuri, pääseekö ravintolassa vessaan ja tuleeko Kelalta bumerangeja. :-P

      Harmi etten päässyt sitä mainitsemaan, taisin lähinnä unohtaa, että erään mielipiteen mukaan HLBT-hahmoista kirjoittaessa pitäisi olla lukenut queer-teoriaa ja pitäisikö sitten vammaisista kirjoittaessa olla lukenut vastaavaa alan kirjallisuutta, eikä vain esim. kokemusasiantuntijoiden tekstejä.

  5. Lukumato says:

    Hei,

    Tämä viesti tulee tosi myöhään, koska vasta nyt näin kommenttisi. Olen siis Klassikkojen lumoissa -blogin bloggaaja. Nostit esille, että unohdin vammaisuuden tietyistä kohdista. En tosiaan muista enää sanoja joita käytettiin, mutta mielestäni nostin myös vammaiset esiin kirjoituksessani. Mielelläni kuulisin mitä todella tarkoitit ja kuinka bloggaukseni olisi voinut kirjoittaa paremmin, huomioivammin.

Kommentoi
Name and Mail are required