Tyttö kuin lintu

Pari vuotta sitten luin Kristiina Vuoren Näkijän tyttären, jonka sain kirjailijalta itseltään. Vaikka epäilin keskiaikaviihteen olevan itseeni vetoava genre, pidin kirjasta. Niinpä ostin myös Vuoren Siipirikon, kun törmäsin siihen Akateemisen alessa vain euron hintaan.

Siipirikko-kansi

Valitettavasti en pitänyt Siipirikosta yhtään niin paljon. Se tuntuu keskittyvän seksiin, kuolemaan ja tappamiseen vielä enemmän kuin Näkijän tytär, eivätkä kuolemat pääasiassa johdu sodista, kuten siinä. Melkeinpä Game of Thrones tuli mieleen jatkuvasta verilöylystä, vaikka en ole sitä edes katsonut/lukenut. Joo, keskiaika jne.

Kirjan teemana on salaisuuksien pitäminen. Selja on kaapattu orjaksi Karjalaan nuorena tyttönä ja hoitaa siellä metsästyshaukkoja ja -kotkia. Nyt hänet halutaan naittaa inhottavalle ja ylimieliselle Pessille, eikä Selja pidä ajatuksesta lainkaan, niin hienoa kuin orjalle teoriassa olisikin päästä vapaan miehen kanssa naimisiin.

Sitten Seljalle aukeaa mahdollisuus, kun hän tapaa ritari Aijon, joka tunnistaa Seljalla olevan kotkasormuksen. Sääli, että sormus ei ole Seljan vaan kirjan ensimmäisellä sivulla kuolleen Cecilian, mutta Selja päättää ottaa Cecilian roolin. Se ei ole ainoa asia, jonka hän joutuu salaamaan tai josta joutuu valehtelemaan. Valheet kertyvät ja Selja tietää, että jossain vaiheessa ne vielä paljastuvat.

Selja ei ole minusta kovin miellyttävä hahmo ja kirjan laajassa hahmogalleriassa on hyvin vähän “hyviksiä”, vaikka pari aluksi pahikselta vaikuttanutta hahmoa paljastuukin lopulta suhteellisen hyviksiksi. Harva hahmo oli edes kiinnostava tai kiehtovalla tavalla ristiriitainen, he tuntuivat suhteellisen yhdentekeviltä. Toisaalta vaikka hahmoja onkin tosi paljon, ne eivät onneksi menneet lainkaan sekaisin, vaikka minulla helposti näin käy.

Seljan tekemien kammottavien tekojen määrä vaikutti turhan runsaalta ja silti hän oli omituisen naiivi. Naiivit hahmot tuntuvat yleensä ärsyttäviltä. Seljaan yhdistyi minusta myös liian monta eri miestä.

Linnut jäivät minusta turhan taustalle ja loppupuolella unohtuivat. Niiden tarkoitus tuntui enemmänkin olla metaforana, jota varmuuden vuoksi alleviivattiin, ettei lukijalta vain menisi ohitse haavoittuneen Primus-kotkan ja Seljan välinen yhteys siipirikkoina.

Tarina oli minusta poukkoileva ja pari kohtaa tuntui liian epäuskottavilta. Kirja olisi voinut olla paremmin kustannustoimitettukin. Tosin ainakin yksi ihminen kommentoi Goodreadsissa, että hänestä Siipirikko on Vuoren paras kirja, joten ehkä näkemykseni rajoittuu minuun.

Mistä pidin tässä Näkijän tytärtä enemmän oli ajankuva. Siinä oli minusta tavoitettu itseäni enemmän kiinnostavia asioita, ei ehkä tuo lintumetsästys, mutta esimerkiksi tuo orjuus ja muuten yhteiskuntaluokkien ja naisen aseman runsaampi kuvaus. Myös esimerkiksi kuukautisista puhuttiin moneen otteeseen, mikä epätavallisuudessaan on minusta positiivinen asia. NT:n loppukin ärsytti enemmän kuin Siipirikon.

Kommentoi
Name and Mail are required