Aivojen taistelutanner
Tänään alkoi NaNoWriMo. Sitä olen ehtinyt kirota useaan kertaan, niin etu- kuin jälkikäteenkin. Erittäin onnistuneen viikon jälkeen oli selvää, ettei tällainen voi jatkua. Jo senkin takia, että influenssarokotteen buusti kesti vain viikon, kuten ennalta osasin aavistaa.
NaNon suhteen hieman tuntui siltä kuin universumi yrittäisi minua estää osallistumasta moiseen projektiin. Minunhan piti saada yhtä hyvin lupaavaa hoitoa, mutta se peruuntui/siirtyi. Sain kaksi muuta lääkettä, mutta ne eivät näytä juuri toimivan ainakaan ilman lisähoitoja. Kolmatta lääkettä olen odotellut postissa nyt yli kaksi viikkoa, en tiedä onko se tullin ihmeteltävänä vai mitä sille tapahtui.
Näytti siltä, ettei happirikastinkaan ehdi ajoissa DHL:n mokattua, mutta ehti kuitenkin. Siitä on apua, mutta ei se siihen tietysti auta, kun verensokerit tanssivat limboa.
Jotenkin yliluonnollisesti tässä pitäisi kuitenkin väsätä homeaiheinen romaani, jossa kietoutuu toisiinsa spefitarina ja vähän tai ei lainkaan spekulatiivinen tarina. Olen tosi innoissani ideasta ja henkilöistä ja onhan tämä jotain vähän uudenlaista muutamallakin tapaa, vähän pitää aina haastaa itseään, vaikka tämä suht cripficiä onkin. Uskonto ja henkisyys taitaa muodostua jossain määrin teemaksi.
Romaanin inspiroi alun perin Hesarin jutussa ollut kommentti(!). Muina inspiraation lähteinä ovat toimineet mm. eräs suomalainen homepotilas, Lars von Trierin loistava Riget-sarja ja Terence McKenna.
Joo, alun perin minun piti kirjoittaa jotain aivan muuta, parikin vuotta mielessä pyörinyt idea. Sitten totesin, että se olisi varmaan jollekulle muulle hyvä idea, mutta ei minulle. Ja se olisi vaatinut aivan järjettömästi taustatyötä, tämän kanssa olen pärjännyt yllättävän vaatimattomalla määrällä, vähiten sitten Häpeämättömän.
Aloitin eilen, eli tänään, jo tasan kello 00:00, mitä en ole koskaan aiemmin tainnut tehdä. Olin Halloween-bileissä Trippi Pitkätossuna (katso kuvat!) – olin unohtanut dragteeman, mutta hyvin tuokin sateenkaaritossu sinne sopi – ja sitten kotiin koneen ääreen. Tosin sain vain 400 sanaa kasaan ennen kuin aivot alkoivat sammua. Nyt on pari tonnia kasassa. Yleensä olen pyrkinyt ensimmäisenä päivänä kolmeen neljään tonniin.
Tämä onkin jo kahdestoista romaanikäsikirjoitukseni.
