Arkipäivän ableismia

Moni ei ihan oikeasti käsitä, millaista on joutua ableismin (tai rasismin, misogynian, transfobian jne) kohteeksi jatkuvasti. Minun elämässäni ableismi on pervasiivinen, jokapäiväinen ilmiö, joka myrkyttää arkea ja aiheuttaa jatkuvaa stressiä (=pysyviä elinvaurioita).

Tässä muutamia todellisia esimerkkejä siitä, millaisia tulkintoja olen saanut siitä, mitä tarkoittaa kun en pysty tekemään jotain. Eli siis yhden tyyppistä ablesplainingia. Saatan tehdä tälle jatkoa muun tyyppisillä ableististen lauseiden kokoelmilla.

Valitettavasti monet näistä kommenteista olen kuullut monta kertaa.

“Sä et suostu tekemään X.”

“Sä olet jo luovuttanut.”

“Taas mä joudun tekemään X.”

“Sä olet niin hyvä siinä, että et tee sitä ikinä.”

“Ei se vaadi mitään voimia.”

“Sä et edes yritä.”

“Tekisit jotain loppuun asti.”

“Sua ei edes kiinnosta.”

“Maija ei ole tehnyt täällä vielä mitään.”

“Väsymys helpottaa kun peset vessan.”

EDIT: Hassu sattuma, pari tuntia tämän postauksen lähettämisen jälkeen olin lukemassa melko tunnettua kirjaa nimeltä How to Be Sick. Siinä oli lainauksia ableistisista kommenteista, joita eri ihmiset ovat saaneet pitkäaikaissairautensa suhteen. Mietin, että pari kommenttia on kyllä ihan varmasti omia kokemuksiani englanninkieliseltä CFS-sivultani, johon niitä aikanaan listasin. Sitten huomasin, että kirjassa olikin mainittu Suomi yhtenä lähdemaana.

Kokemukseni ableismista (muut kuin nämä tässä mainitut) ovat siis suorastaan maailmankuuluja.

Kommentoi
Name and Mail are required