Kun kupla puhkeaa
Usein käytetään termiä kupla kuvaamaan sitä, että ihminen kuvittelee muiden olevan samaa mieltä kuin hän ja hänen läheisensä. Ainahan ihminen haluaa kuvitella, että muut ovat samankaltaisia kuin itse, varsinkin ne, joihin suhtautuu positiivisesti.
Hiljattain eräs Twitter-tuttu on esittänyt aivan urpoja kommentteja, mm. häikäilemättömän ableistisia. Se yllätti, vaikka emme oikeasti tunnekaan toisiamme. Vastaavaa on sattunut muutaman kerran aiemminkin. Viime aikoina Twitter-virroissani on alkanut törmätä yhä useammin rasismiin. Pari seurattavaa olen poistanut, kun heidän virtansa ovat typistyneet pelkkään “maahanmuuttokritiikkiin”.
Eräs yli viisi vuotta sitten tapahtunut juttu vaivaa minua vieläkin toisiaan. Oli eräs Twitter-tuttu, josta oli muodostunut kaveri, vaikka emme olleet vielä tavanneet. Sekin näytti kyllä pian toteutuvan. Hän oli korkeasti koulutettu ja mukava tyyppi. Juttelimme Twitterin lisäksi joskus myös chatissa.
Aluksi ongelma ilmeni ablesplainingina. Hän oli varma, etteivät lisämunuaiskriisini todellisuudessa olleet sellaisia, vaan paniikkikohtauksia. Ja alhaiseen verensokeriin auttaa kaurapuuro. (Silloin käytin yötä vasten maissitärkkelystä vesitilkassa, jota hän piti naurettavana, vaikka olin oppinut sen endokrinologian oppikirjasta. Ja se toimi, toisin kuin puuro, joka pahensi.)
No, tällaisia ihmisiä nyt on. Useimmilla läheisilläni on ollut teorioita sairaudestani, tiesivät he mitään lääketieteestä tai eivät.
Käytyäni Helsinki Pridessä homma kärjistyi. Tämä liberaali, akateeminen ja kulturelli nainen kertoi pitävänsä pridekulkueita iljettävinä. On okei olla homo, kunhan ei mainosta sitä homouttaan. Tässä vaiheessa minulla alkoi nousta höyryä päästä.
En muista, miten keskustelu päätyi siitä vammaisuuteen, mutta hän julisti minulle, että en ollut oikea vammainen, koska minulla ei ollut kävelyvaikeuksia. Kuulemma vain väitin olevani saadakseni huomiota. Hänellä oli polvissa vikaa, joten hän oli aidosti vammainen.
Ironista tässä oli se, että kärsin tällöin hormonaalisten häiriöiden aiheuttamasta kroonisesta molemminpuolisesta penikkataudista ja plantaarifaskiitista (jalkojen rasitusvammoja) ja toisella puolella myös akillestendiniitistä. Yhtään pidempien matkojen kävely siis todellakin tuotti minulle suuria vaikeuksia.
Mutta hänestä minä en ollut oikea vammainen, koska hän tiesi, että minä pystyn kävelemään.
Kun hän ei suostunut kuuntelemaan minun selityksiäni ja perusteluitani, minä kyllästyin ja katkaisin välit koko tyyppiin. Hämmensi syvästi ja satuttikin, miten erilainen tämä ihminen oli kuin olin kuvitellut.
Ironista on, että nyt kun katsoin hänen Twitter-profiiliaan, hänen nykyinen työnsä liittyy vaikeavammaisten oikeuksiin. Sellaisten vaikeavammaisten, joista osa varmaan kyllä vielä kävelee ihan hyvin. (Hän postaa myös paljon huuhaaterveysjuttuja.)
