Valkeneminen
Syksyllä ymmärsin, että Rihmaston toisen tarinan päähenkilö Sampo on buddhalainen, tai ainakin buddhalaisuudesta kiinnostunut. Piti siis alkaa perehtyä aiheeseen. Luin mm. kovasti kehutun kirjan buddhalaisuuden harjoittamisesta pitkäaikaissairaana – jossa hämmästyksekseni oli lainaus nettisivuiltani. Petyin kuitenkin kirjaan, se ei ollut selvästikään minua varten.
Jossain vaiheessa törmäsin buddhalaiseen Lion’s Roar -lehteen, jolla on paljon artikkeleita verkossa. Siellä on meditointineuvoja ja hengitysharjoituksia, mietitään siitä, mikä ihmisessä jälleensyntyy jos ei ole olemassa “sielua”. Mutta siellä oli myös yllättävän paljon käytännön asiaa, niin kysymyspalstalla kuin muissakin artikkeleissa. Lukijoiden kysymyksiin on vastattu hämmästyttävällä viisaudella.
Ko. lehti on kirjoittanut todella paljon esimerkiksi transsukupuolisuudesta ja seksuaalivähemmistöistä, joihin suhtaudutaan erittäin positiivisesti. Myös feminismistä ja naisen asemasta on paljon juttuja. Masennuksesta, parisuhteesta, rasismista, huumeista, vegaaniruoasta, virtuaalitodellisuudesta, Tähtien sodasta, omasta sairaudestani CFS:stä, punkista, jopa peniksistä on ollut artikkeleita. Millaista on olla buddhalainen poliisi? Voiko olla buddhalainen jos on armeijassa?
Myös syrjintään suhtaudutaan rehellisesti. Buddhalaisissakin yhteisöissä on seksismiä, pahimmillaan jopa seksuaalista häirintää ja väärinkäyttöä, vaikka tämä on ristiriidassa sen perusoppien kanssa. Rasismiin ei voi suhtautua niin, että “me olemme buddhalaisia, emme me mitään rasisteja voi olla”. Vaikka varsinaista rasismia ei olisikaan, tummaihoinen voi tuntea olonsa epämukavaksi yksin 20 valkoihoisen keskellä ja tämä on hyvä ymmärtää.
Olen, kuten toki moni muukin ei-buddhalainen, pitänyt buddhalaisuutta hienona filosofiana, mutta en olisi arvannut miten paljon siitä voi saada irti ulkopuolisenakin. Ei minua edelleenkään kiinnosta meditoida Buddhan valo-olentoja, mutta tätä lehteä voin lukea ilolla, tiedostaen toki että tämä on vain yksi, hyvin länsimainen ja liberaali näkökulma buddhalaisuuteen. Mutta se on silti hemmetin hieno näkökulma.
En myöskään aiemmin ymmärtänyt, miten iloista buddhalaisuus on. Siihenhän yhdistetään käsitys siitä, että kaikki on kärsimystä, vaikka se antaa vähän väärän kuvan.
Ja löysin aiheesta paljon paremman kirjankin, josta tulee arvostelu kunhan saan sen luettua. Tämä on niitä kirjoja, joita pitää tietoisesti säästellä, ettei se lopu liian nopeasti.
