Etäisesti samaa

Löysin arkistoistani runon, jonka olin ehtinyt unohtaa. Tämä liittyy siihen tunteeseen, kun on menettänyt läheisensä vaikeille mielenterveysongelmille, alkuperäistä ihmistä ei enää ole. En ole varma, milloin kirjoitin sen, mutta veikkaisin loppuvuotta 2014, koska joskus reilu vuosi sitten vihdoin tajusin tämän asian.

Etäisesti samaa

en ole nähnyt sinua vuosiin
vaikka sängyssä on yhä painauma
käsivarsi muistaa yhä puristuksen
minä muistan yhä
jokaisen viisarinvälin

olen tavannut paperimassajäljitelmän
joka liikkuu ihmeen ketterästi
liikuttaa huuliaan kuin puhuakseen
jättää sormenjäljet suklaanpuolikkaaseen
hiuksia kylpyhuoneen viemärikaivoon
mutta ei voi olla täällä
ei voi olla missään
on vain muotti ja muotin sisältä
kaavitaan irti
jotain etäisesti samaa

Kommentoi
Name and Mail are required