Huivien takana

Parvekejumalat oli ensimmäinen lukemani kirja Anja Snellmanilta. Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että hämmästyin. Päässäni ei ollut mielikuvaa Snellmanista huikean taitavana kirjoittajana (vaikka ei siis negatiivisiakaan mielikuvia ollut), mutta ehkä kyse on vain suomalaisen kirjallisuusskenen huonosta seuraamisesta.

Anis F. Muumin on isohkon helsinkiläisen somaliperheen tytär. Muu perhe on haluaa pysytellä muslimikulttuurissa – pojat siitä kyllä lipsuvat, mutta sitä katsotaan läpi sormin, tyttöjä ei. Anis fanittaa Al Gorea ja Madonnaa ja ihastuu silmittömästi vanhempaan poikaan Al Goren luennolla. Perhe ei katso länsimaistumista yhtään hyvällä ja Anis keksii ties mitä tekosyitä päästäkseen tekemään kiellettyjä asioita.

Alla-Zahra on yltiöliberaalin taiteilijanaisen tytär, jolle on sattunut elämässä hirveitä asioita. Nämä yhdessä kapinahalun kanssa saavat hänet kääntymään islamiin. Hahmona hän on paljon vaisumpi kuin Anis, hänen äitinsä sitten sitäkin riehakkaampi. Tavallaan vasemmistolainen hippitaiteilijakirjailijaäiti oli aika kliseinen, tavallaan hän toi mieleen oman äitini, vaikka hän olikin kasvattajana äärikonservatiivinen eikä julkaissut koskaan romaania (halusi kyllä).

Kirja on pulppuileva, mukaansatempaava ja tietyllä tapaa nuortenkirjamainen, ei pelkästään siksi että Anis on nuortenkirjahahmon ikäinen. Ehkä kyse on tietynlaisesta naiiviudesta.

Parvekejumalat

Kirjassa on kyllä monia ongelmallisia piirteitä. Voiman blogissa kerrotaan asiasta hyvin, mm. rasismin täydellisestä puuttumisesta kirjasta ja huiviin keskittymisestä, miten Zahra piilottaa itsensä huiviin ja Anis vapautuu huivin kahleista. Mikään suomalaisessa yhteiskunnassa ei estä somalityttöä toteuttamasta itseään, paitsi perhe. Right.

Itseäni häiritsi eniten se, miten Zahran kaipuu islamiin johtuu piilottelunhalusta sekä siitä, että islam on ainoa tapa kapinoida yltiövapaamielistä äitiä vastaan, ainoa mitä tämä ei pysty ymmärtämään. Tähän päälle ripaus asketismia ja elämän yksinkertaistamista. Kirjan asenne islamiin on varsin negatiivinen.

Somalinkielisten sanojen ja lauseiden jatkuva käyttö häiritsi minua, kuten joissain muissakin kirjoissa. Ymmärrän sen tilanteissa, joissa sanalle ei ole merkitystä kirjoituskielellä tai se on esimerkiksi voimakkaasti latautunut, kuten sana klitoris tässä kirjassa. Mutta kirjassa oli välillä somaliksi “mitä kuuluu” -tyylisiä lauseita. Somalityttöjen maustenimet (Anis, Fenkoli, Vanilja) ja Aniksen veljien lintunimet hämmensivät, se tuntui jotenkin orientalistiselta.

En osaa sanoa siitä, miten onnistunutta somali/muslimiperheen kuvaus on muuten. Olen kääntänyt somalin kielen oppikirjan (siis englanti->suomi), mutta en muista siitä enää juuri mitään, aivan pari kirjassa mainittua sanaa oli tuttuja. Minulla oli yläasteella somalikaveri ja sen muistan, että hän ainakin sai ongelmitta meillä kyläillä ja soitti Bon Jovia kitaralla.

Pidin kirjassa toistuvasta parveketeemasta, joka kytkeytyy nimeenkin, se oli mukavan epätavallinen lisä.

Kommentoi
Name and Mail are required