Mitäänsanomatonta mansikanpoimintaa
En yleensä arvostele kirjoja, joita en saa luettua loppuun, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, koska pääsin aika pitkälle. Two Caravans (suom. Muu maa mansikka?) on toinen romaani Marina Lewyckaltä, jota aloin lukea. Ei tullut mieleenkään, etten lukisi sitä loppuun, koska pidin A Short History of Tractors in Ukrainianista varsin paljon, vaikkei se mikään huippusuosikki ollut. Etenkin tyyli vetosi minuun ja ajattelin, että se sopisi hyvin inspiraatioksi Rihmastoon.
Ukrainalainen Irina lähtee kesäksi Britteihin poimimaan mansikoita. Perinteinen tilanne, jossa haaveiltu työ onkin silkkaa laittomien maahanmuuttajien orjuutusta, melkeinpä ihmiskauppaa (vaikka se siis onkin mansikanpoimintaa kyllä). Erimaalaiset ihmiset elävät kahdessa karavaanissa ja erilaiset persoonat kohtaavat.
Lopetin lukemisen, koska kirjassa ei tapahtunut tarpeeksi ensimmäisen reilun sadan sivun aikana. Se oli tylsä. Varmaan jossain vaiheessa olisi alkanut tapahtua, mutta kyllästyin. Päähenkilö ei ollut yhtä kiinnostava eikä tyyli yhtä vetävä kuin Lewyckan esikoisromaanissa ja Ukraina-maahanmuuttajakarikatyrisointikin tuli siinä kirjassa jo minusta nähtyä.
Voisin kyllä hyvinkin antaa vielä Lewyckan jollekin kolmannelle kirjalle mahdollisuuden, esimerkiksi
Various Pets Alive and Deadille, jolla on suomeksi paljon parempi nimi: Meklareita, hippejä ja hamstereita. Aihe kuulostaa itselleni paljon kiinnostavammalta.
