Syrjintää saamelaisyhteisössä

Pääsin vihdoin katsomaan dokumenttielokuvan Minä ja pikkusiskoni, josta olin innostunut muutamia kuukausia sitten kuultuani siitä ensimmäisen kerran. Dokumentti käsittelee homoseksuaalisuutta ja saamelaisuutta, molemmat itseäni kiinnostavia aiheita, jotka näkyvät myös seuraavassa Adeno-romaanissani (kuten myös siskous). Kannattaa ehdottomasti katsoa Yle Areenasta.

Dokumentin pääosissa ovat Suvi West, joka tunnetaan parhaiten saamelaisuutta käsittelevästä komediasarjasta Märät säpikkäät, ja hänen Kaisa-siskonsa. Siskokset ovat hyvin läheiset, vaikka heidän luonteensa onkin varsin erilainen. Helsingissä asuvan uskovaisen Kaisan puoliso on nainen, mikä Suvia ei haittaa mitenkään, mutta saamelaisyhteisöä valitettavasti kyllä.

Suvi ja Kaisa matkustavat pohjoiseen jututtamaan muita saamelaisia aiheesta, mutta huomaavat, että heidän on hyvin vaikea puhua siitä, vaikka se olisi nimenomainen tarkoitus. Juu, me tässä kuvataan dokumenttia, mutta aihetta ei sitten kerrotakaan. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei ole helppoa murtaa tabuja.

Suvi vie Kaisan matkalle myös Kanadaan, jossa he tapaavat alkuperäiskansojen HLBTIQ-jäseniä. Kaisa ei kuitenkaan innostu tästä niin kuin sisko olisi toivonut. Suvi haluaa esitellä millaisia ovat alkuperäiskansojen homoseksuaalit – mutta Kaisa haluaisi vain olla sellainen ilman turhan monimutkaisia analyysejä.

Tämä oli tosi mielenkiintoinen osuus. Itse olin ollut siinä uskossa että alkuperäiskansojen käsite two-spirit, kaksisieluinen, tarkoitti lähinnä jotain sen kaltaista kuin transsukupuolisuus tai sukupuolen moninaisuus. Ilmeisesti sillä voidaan tarkoittaa myös homoseksuaalisuutta ja sitä voisi pitää eräänlaisena synonyyminä “queeridentiteetille”, jossa ihminen voi kokea sukupuolensa ja seksuaalisuutensa suhteellisen vapaasti.

Cree-intiaanien edustaja pitää hyvin surullisena, että saamelaisten historiasta ja tarustosta ovat kadonneet seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus, jotka Amerikoiden alkuperäiskansoilla kuuluvat mukaan itsestäänselvinä ja positiivisina.

Tästä syntyy dokumentin ristiriita: saamelaisilla on luultavasti ollut samankaltaisia konsepteja, kunnes pohjoisessa yhä hallitseva lestadiolaisuus toi heille omat moraalikäsityksensä. Kaisan on helppo olla uskovainen lesbo Kallion seurakunnassa, mutta kristinusko on vienyt häneltä mahdollisuuden olla vapaasti oma itsensä oman kansansa keskuudessa. Toki tässäkin mennään varmasti parempaan.

Dokumentin leikkaus tökki välillä, mutta sisaruuden ja parisuhteen kuvaus on lämmintä ja koskettavaa, ilman turhaa siirappia, vaikka siinä paljon itketäänkin. Osa pätkistä on mukavalla tavalla kotivideomaisia olematta siltä tärisevää mössöä.

Kommentoi
Name and Mail are required