Yksin maailmassa

Salla Simukan Jäljellä on nuorten tieteisromaani. Lapset jaotellaan lahjakkuuden mukaan esimerkiksi Numeerikoiksi, Aktivisteiksi tai Atleetikoiksi. Tamperelainen Emmi on kuitenkin 15-vuotiaana yhä Potentiaali, luokittelematon, ja häntä hyljeksitään. Hän tuntee olevansa mitäänsanomaton ja ulkopuolinen. Emmi päättää karata kotoa, josko sillä lailla saisi vihdoin huomiota vanhemmiltaan.

Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen, sillä Emmi huomaa olevansa yksin maailmassa. Vanhemmat, naapurit, kaikki ihmiset ovat kadonneet, netti ja kännykkä eivät toimi. Hirvittävää, eikö olekin?

Jäljellä-kansi

Jossain vaiheessa Emmi kuitenkin muutamia löytää kohtalotovereita, kuten tyttöystävänsä jättämäksi tulosta traumatisoituneen Onervan, joka uskoo olevansa jo kuollut, sekä ylimielisen Atson, johon hän ihastuu. He yrittävät saada selkoa tilanteeseen. Saduista pitävä Emmi alkaa saada mystisiä vihjeitä satujen kielellä.

Tämä on sinänsä tosi mielenkiintoinen ajatusleikki. Mitä tekisit jos ketään muuta ei olisi? Nuoret murtautuvat karkkikauppaan ja luksushotelliin, kokeilevat hienoja iltapukuja, mutta mikään ei oikein tunnu miltään, kun perheet ja muut läheiset ovat kateissa.

Silti romaani ei kiinnostanut minua kovin paljon, vaikka toki kiinnostikin, että mitä tässä käy. Löytyykö vastauksia siihen, mihin ihmiset katosivat? Jännitystä ei ollut tarpeeksi.

Vastaukset löytyvät jatko-osasta/rinnakkaisteoksesta Toisaalla, joka minusta oli paljon kiinnostavampi. Hassua sinänsä, että “taustatarina” on jännittävämpi kuin “itse tarina”, vaikka sitä ei voikaan suoraan ajatella näin.

Kakkoskirjasta on vaikea sanoa mitään ilman, että spoilaa pahasti. Vastaukset olivat kuitenkin tyydyttäviä ja suhteellisen uskottavia, pettymään ei joutunut. Päähenkilön stereotyyppisyys, jota hän jatkuvasti oikein alleviivasi ja korosti, alkoi ärsyttää.

Valitettavasti Simukan maanläheinen kirjoitustyyli ei oikein minuun iskenyt eivätkä henkilötkään vedonneet. Selvästi olen vähemmistössä, onhan hänen kirjojaan jo käännettykin kymmenille kielille, tämäkin kaksikko hollanniksikin. En toki ole parasta nuortenkirjojen lukijakuntaa, luen niitä tosi vähän, mutta joistain olen kyllä innostunut ihan eri lailla kuin tästä.

Koska lahjakkuusteemaa ei lopulta kovin paljoa tai ainakaan kovin syvällisesti käsitelty, voisi olla hauska lukea vaikkapa maailmaan sijoittuva novelli, jossa ei välttämättä olisi näitä samoja henkilöitä.

Luin myös Salla Simukan Lumikki-trilogiaa ja siinä pidin kielestä enemmän ja jännitystäkin riitti paremmin. Varsinaista arvostelua en kirjoita, koska en lukenut koko trilogiaa.

Kommentoi
Name and Mail are required