Laukkaa runoratsu reima

Olen kirjoittanut runoja viisivuotiaasta, mutta enimmäkseen hyvin sporadisesti. Joskus yhden vuodessa, toisinaan kolme viikossa.

Olen todella kauan haaveillut runokokoelman julkaisemisesta, mutta vähäinen tahti on tullut tielle. Vaikka kaikki kirjoittamani runot olisivatkin julkaisukelpoisia, mikä ei taatusti pidä paikkansa, ei niitä silti riittäisi kokoelmaksi asti.

Ja tietysti kokoelmassa runojen pitäisi olla ainakin jossain määrin samantyylisiä ja samasta aihepiiristä. Samalla kielellä tietysti – olen kirjoittanut varmaan puolet englanniksi, eivätkä läheskään kaikki kääntyisi järkevästi suomeksi.

Runoistani varmaan puolet käsittelee sairastamista ja kolmannes luontoa, usein haikuja. Ne eivät oikein sovi samojen kansien väliin. Toisaalta jotkut runot voivat olla ehkä liiankin samanlaisia.

Viime aikoina on ollut varsin tuotteliasta, vaikka kunto onkin ollut tosi huono. Runot syntyvät joskus nopeastikin ja tietynlainen väsymys voi jopa tehostaa prosessia. Inspiraatiota pulppuaa vaikka mistä.

Olenkin nyt ottanut tavoitteeksi, että jospa tahti jatkuisi ja saisin tänä vuonna valmiiksi kokoelmallisen runoja. Alustava työnimikin on valmiina, vaikka se voi toki muuttua.

Tiedostan toki, että runokokoelmien myynti on surkean pientä, vaikka sellaisen saisikin julkaistua – mikä tietysti heikon myynnin takia on hankalaa. Silti tämä olisi minulle tärkeä projekti. Ja uskon, että koska kirjoitan paljon sairaudestani ja sairauksista yleensä, runoni voisivat ehkä kiinnostaa erityisesti niitä, jotka lukevat muita sairausaiheisia teoksiani. Toki terveitä myös.

Kun runojen määrä alkaa lähestyä tarvittavaa, voisin hyötyä kovasti koelukijasta, mielellään runokokoelman jo julkaisseesta. Ovatko runoni ylipäänsä riittävän hyviä, ja ovatko jotkut huonompia tai tyyliltään liian erilaisia.

Varmaan jokunen tässä blogissa jo julkaistu runo voi päätyä kokoelmaan asti, siksi ei hirveästi ilkeä sopivia kandidaatteja postailla. Kokoelmaan ei taatusti sopivia runoja julkaisen varmaan täällä ja satunnaisesti myös Twitterissä, kuten viime viikolla. Olen harkinnut myös joitain hieman laadukkaampia tapauksia lähettää kirjallisuuslehtiin – yksi runo minulla onkin jo hyväksyttynä julkaisuun, ensimmäinen scifirunoni(!).

Kommentoi
Name and Mail are required