Yksi sana vastaa tuhatta sanaa

Suomalaisista puhutaan vähäpuheisina ihmisinä. Näin pääpiirteissään onkin, itse en tosin ole. Olen puhelias suomeksi ja englanniksi aivan yhtä puhelias. Pitkä ruotsini on niin ruostunutta, että osaan ehkä juuri sanoa, että “du har en jättebra spårvagn”.

Hollantia ymmärrän luettuna mainiosti ja puhuttunakin yleensä hyvin, ellei puhuja mumise. Sanavarastoni on hyvä. Kovin monimutkaisia lauseita ei vain tule puhuttua, kun käyttää kieltä lähinnä kaupoilla ja muussa yksinkertaisessa asioinnissa. Usein on vaikea tietää, mitä oikein kannattaisi sanoa tai ei osaa reagoida tarpeeksi nopeasti yllättävään tilanteeseen.

Yllättävän pitkälle pääsee yksisanaisillakin kommenteilla, joilla myös yleensä välttää leimautumasta ulkomaalaiseksi (mikä esimerkiksi Amsterdamin keskustan lähistöllä tarkoittaa turistioletusta ja muutenkin vaikuttaa kohteluun paljon). Hollannin kieli on usein hieman kohteliaampaa kuin tuppisuinen suomi, mutta ei kuitenkaan samalla lailla kuin pleaseihin hukkuva brittienglanti.

Vasta ulkomailla tajuaa, miten paljon erilaisia asioita yksi sana voi ilmaista erilaisilla äänensävyillä, painotuksilla, kasvonilmeillä ja naurahduksilla, vaikkapa “ja” ja “nee”, kyllä ja ei, jotka ääntyvät tismalleen samoin kuin ruotsissa. Esimerkiksi “nee” voi painottaa kuten suomen “eeeei”, jolloin se tarkoittaa “ei voi olla, ei todellakaan ole, et voi olla tosissasi”.

Kun ventovieras tulee juttelemaan esimerkiksi edessäsi olevien vadelmien herkullisuudesta eikä itse keksi mitä vastata heille, “ja” tai pari muuta sanaa hieman naurahtava hymyn kanssa toimii yllättävän usein. Ihmisten kasvoista näkee kyllä, oletko heidän mielestään leppoisa ja mukava vai tympeä.

Ja pelkkä hymy, naurahdus tai silmänliikekin toimii usein hyvänä kommenttina tilanteissa, joissa suomeksi sanoisi ehkä jonkin täytesanan tai vain ilmaisisi, että on tilanteessa mukana.

Kun asiakaspalvelijalla kestää hidastelevan laitteen tai vastaavan syyn takia ja tämä pahoittelee, suomeksi saattaisi ehkä yltyä sanomaan, että “ei se mitään, ei mulla oo kiire”. Hollanniksi saattaa sanoa “is goed” – tai sitten vain hymyilee sympaattisesti ja leppoisasti, nyökyttelee että niinhän ne masiinat aina.

Toki pari kertaa on käynyt niin, että olen jonkun mielestä reagoinut liian vähän ja tämä on alkanut suoltaa englantia, olettaen että en ymmärrä. Mutta yleensä tämä toimii ihan hyvin.

Silloin tosin en keksinyt yhtään mitään sanaa tai reaktiota, kun mies esitteli minulle kassajonossa ihosyöpäänsä varoittavana esimerkkinä (koska minulla oli toppi päällä).

Kommentoi
Name and Mail are required