Romaanien salaiset sopukat

Kirjallisuus on täynnä symboliikkaa ja piilomerkityksiä. Kirjallisuutta opiskelleet (toisin kuin minä) varmaan löytävät niitä ihan eri tavalla. Usein sellaisiakin, joita kirjoittaja ei ole tietoisesti mukaan ottanut. Pahimmillaan fiktiota tulkitaan jopa psykoanalyyttisesti, jolloin siitä löytää ihan mitä haluaa, tosin koko metodikin on yhtä fiktiota.

Omista romaaneistani on löydetty ties kuinka paljon juttuja, joita en ole sinne tarkoituksella laittanut. Kun joku innostuneena asiasta kertoo, niin hymisen toki mukana.

Tyypillisimpiä piilojuttuja ovat nähdäkseni “klassinen” symboliikka, intertekstuaalisuus ja erisnimien lähettämät viestit (nimet voivat toki olla symbolisia tai intertekstuaalisia). Sitten voi olla ihan ns. “Easter eggejä”, jotka ovat saaneet nimensä tietokoneohjelmien salaruuduista.

Omissa romaaneissani on etenkin kahta viimeksimainittua, mutta bongauksia ei ole minulle juuri kerrottu. Ainoastaan Marian ilmestyskirjasta eräs tuttu löysi juttuja, joita muut eivät ole maininneet. Hän tosin onkin pappi, joten ei sinänsä ihme.

Häpeämättömässä on loppujen lopuksi aika vähän piilotettuja asioita ottaen huomioon, että siihen yritin niitä erityisesti saada mukaan, koska ne sopivat. Harkitsin hyvin pitkään jopa Rickrollin ottamista mukaan kirjaan, koska siihen jos johonkin se olisi sopinut, Ennan källiksi, mutta lopulta hylkäsin idean. Nyt kolme vuotta myöhemmin en ole vieläkään varma, teinkö oikean päätöksen.

Luin hiljattain sähkökirjana yhtä romaania, jossa tuli vastaan YouTube-linkki. Epäilin Rickrolliksi, mutta se olikin vain sitä mitä piti.

Määritteleminen on toki vaikeaa tai jopa mahdotonta. Onko se “easter egg”, jos kirjailija hyödyntää tosielämän tapahtumaa ja hymyilee sille tiedolle, että pari kaveria nauraa kohdalle tikahtuakseen? Yhdelle mahdoton tajuta voi toiselle olla niin ilmiselvä, ettei se kiinnitä edes huomiota.

Kaunokirjallisuus on perinteisesti luottanut symboliikkaan ja intertekstuaalisuuteen ja easter eggeinä pidettäviä juttuja on ollut vähän. Onhan kirjallisuus ollut vakava asia. Toisaalta symboliikka myös sopii lajiin paremmin, siinä missä vaikkapa elokuvissa visuaaliset vihjeet ja piilotetut asiat ovat hyvin tyypillisiä.

Easter eggien kaihtaminen tosin ollut muuttumassa, esimerkiksi Ready Player One -romaaniin liittyi jopa Easter eggin löytämiskilpailu, jossa taisi olla auto palkintona(!). Tämä tietenkin kytkeytyi romaanin peliteemaan, jossa koko tarina perustui salavihjeiden etsimiseen. Metaa, siis.

Peliaiheiseen Adenoon ei lopulta juuri päätynyt Easter eggejä, vaan siinä on pyritty vähän syvällisempään teeman käsittelyyn. En tiedä onko “symboliikka” tässä oikea termi, ei ehkä ihan sekään.

Oletko koskaan löytänyt kirjoistani jotain mielestäsi “piilotettua”? Tai jonkun muun kirjasta, jos ei nyt ihan perus nimilläkikkailua lasketa?

5 Responses “Romaanien salaiset sopukat”

  1. Vappu-Tuuli says:

    Special Edition vilisee viittauksia populaarikulttuurin henkilöihin ja syy-seuraussuhteisiin, jotka eivät ole osa ydintarinaa. Muiden teoksista tulee mieleen Rakkaudenhirviö, josta tunnistin kuvauksen perusteella tunnettuja ihmisiä.

  2. Rooibos says:

    Minä olen tässä lukenut Harry Pottereita flunssaisena ajankuluksi – niissä kai on paljonkin easter eggejä, jos ymmärsin termin oikein. On loruja, joiden alkukirjaimista syntyy vihje tulevaan tapahtumaan tms, eikä jokainen lukija huomaa niitä ollenkaan.

    Omien tekstien kohdalla on tosiaan jännää, kun joku löytää sieltä jotain, mitä itse ei tunnista sinne tietoisesti rakentaneensa. Siinä vaiheessa totean aina, että kirjoittajan alitajunta on jännä juttu.

    • Alitajunta voi tosiaan lisätä romaaneihin kaikenlaista, uusimmasta kässäristäni löysin sellaisia valtavasti. Mutta pian ilmestyvästä romaanistani joku oli löytänyt intertekstuaalisen viittauksen tekstiin, jota en ole lukenut, joten siinä tuskin alitajunta on takana. ;-P

  3. Kaj Sotala says:

    Eclipse Phase -roolipelissä oli selonteko siitä mitä maapallolla oli tapahtunut ennen pelin tapahtumia. Siinä mainittiin että kaksi ihmiskunnan selviytymisen puolesta toimivaa järjestöä, Lifeboat Institute ja Singularity Foundation, olivat olleet avainroolissa ja estäneet ihmisyyttä tuhoutumasta aivan täysin. (Vaikka maapallo olikin käynyt asuinkelvottomaksi ja ihmisyyden jäänteet olivat joutuneet pakenemaan aurinkokuntaan.)

    Pelin julkaisemisen aikaan oikeassa elämässä oli olemassa kaksi järjestöä, Lifeboat Foundation ja Singularity Institute (huom. nimien vaihdetut loppuosat pelissäoleviin verrattuna), joilla oli pyrkimyksenä pysäyttää ihmiskunnan olemassaoloa mahdollisesti uhkaavia asioita…

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required