Nörttihekumaa kirjakaupassa

Lainasin Robin Sloanin Mr. Penumbra’s 24-hour Bookstoren hollantilaiselta ystävältäni, joka oli pitänyt siitä kovasti. Kirja tuntui aluksi hämmentävältä, koska se alkoi nykyjenkkikirjaksi hyvin hitaasti. Aluksi tuntui, ettei siinä ole juuri juonta, vaan kirja keskittyy webbikooderi Clayhin, joka lukee lähinnä sähkökirjoja, mutta päätyy yötyöhön omituiseen kirjakauppaan.

Mutta sitten alkaa tapahtua. Clay alkaa selvittää kirjakaupan arvoitusta, koska se selvästikin on muuta kuin vain kirjojen myyntipiste. Apuun tulee Googlella töissä oleva Kat, josta tulee Clayn tyttöystävä, sekä pari nörttikaveria, joilla on mitä jännittävimpiä ammatteja ja kiinnostuksenkohteita. Datavisualisaatio auttaa ratkaisemaan ensimmäisen arvoituksen.

Mr. Penumbra's 24-Hour Bookstore -kansi

Arvoitukset muuttuvat yhä merkillisemmiksi ja alkavat kietoutua jopa Katin transhumanismi-innostukseen. Kun päästään dekkarihenkiselle vaihteelle, pian ollaankin jo seikkailun pyörteissä, joka muistuttaa peliä erilaisine ratkaistavine tehtävineen ja arvoituksineen. Tämä ei taida olla varsinaista spefiä (ehkä jotain urbaanifantasiaa voisi olla, ja ripaus vaihtoehtohistoriaa), mutta realismit kyllä heitetään hiiteen hyvin varhaisessa vaiheessa ja tarina saa okkultistisiakin vivahteita.

Tämä on todellista nörttifantasiaa ja nörttinamedroppailua, hieman samaan tapaan kuin Ready Player One. Siinä missä siinä namedropataan lähinnä pelejä ja jonkin verran bändejä, tämä kirja keskittyy kirjoihin (etenkin genrekirjoihin), koodaamiseen ja typografiaan, hieman roolipeleihinkin. Jopa kirjojen warettaminen on jonkinlaisessa roolissa, mikä sattuneista syistä ei ole kovin yleinen aihe romaaneissa. Googlea hehkutetaan työpaikkana niin paljon, että tämä menisi hyvin heidän rekrymainoksestaan.

Kirja on jakanut mielipiteet, Goodreadissa riittää niin viittä kuin yhtäkin tähteä. Eräs kirjan kannessa olevista blurbeista kehuu erityisesti kirjan hahmoja. Minusta ne eivät olleet kovin kummoisia. Kaikkia määrittää lähinnä giikkiys. Kat on tietysti kiva, hauska, huippuälykäs ja kaunis nörttityttö, joka rakastuu päähenkilöön lähes välittömästi.

Pidin kyllä Clayn nokkelasta, hieman couplandmaisesta kertojanäänestä, ja kertojanääni tietysti kytkeytyy myös hahmon persoonaan. Mutta mitään erityistä syvyyttä, kompleksiutta, ristiriitoja, yllätyksiä, tunnekuohuja jne heissä ei tule vastaan.

Joka tapauksessa oikein mukava lukuelämys, puutteineenkin.

Kommentoi
Name and Mail are required