Viestejä paperinukeilta

Olen nyt yrittänyt lukea suomalaisia nuortenkirjoja, koska olen kirjoittamassa itse sellaista. Joku suositteli Marja-Leena Tiaisen tuoretta romaania Viestejä Koomasta.

Huonoon seuraan ajautunut 15-vuotias Silva hyppää pahiskaverinsa Jeminan yllyttämänä sillalta jokeen ja loukkaa päänsä. Koomassa, eräänlaisessa limbossa, hän tapaa sekä muita melkein-kuolleita että jo rajan toiselle puolelle siirtyneitä. Jos saa viestin vietäväksi eläville, välttää itse kuoleman. Ja Silva saa näitä useitakin.

Ongelma tietysti on, että eläville voi olla vaikea selittää mistä on saanut nämä viestit. Kooma kun kuulostaa lähinnä hallusinaatioilta. Jotain perää siinä kuitenkin täytyy olla, kun Silva onnistuu löytämään halutut henkilöt ja hänen välittämänsä viestit ovat näille relevantteja.

En ole ehkä kohderyhmää, mutta harva nuortenkirja on ärsyttänyt minua näin monella eri tavalla. Kirjan kirjoitustyyli tuntui tylsältä, värittömältä ja hajuttomalta. Puolet kerrotuista tapahtumista ja puolet dialogista tuntui olevan silkkaa höpöhöpö-hyvää päivää kirvesvartta-täytettä.

Viestejä Koomasta -kansi

Henkilöt olivat enimmäkseen kliseisiä ja paperisia, pahimpana heistä Jemina. Silva itse ei ollut erityisen kökkö hahmo, joskaan ei erityisen taidokkaastikaan kuvattu. Henkilökaarti oli valtava, kun mukaan marssitettiin uusperhettä, koulukavereita, koomalaisia, heidän omaisiaan jne. Jostain syystä en silti mennyt henkilöistä sekaisin paria poikkeusta lukuunottamatta, vaikka helposti menen. Minusta hahmojen määrää olisi silti voinut reilusti karsia.

Jeminan ja muiden pilkkaaman Inkerin tarina oli suorastaan vastenmielinen: tyttö on lihava koska ahtaa ruokaa 24/7 ja häntä sen takia kiusataan. Kun tyttö saa kuulla, ettei olekaan paska ihminen, hän päättääkin laihduttaa ja laihduttuaan hänellä alkaakin mennä hyvin. Aivan jäätävää fat shamingia, en tajua miten tällaista voi edes julkaista.

Kirjan lääketiedepuoli oli, jos ei sinänsä erityisen epäuskottavaa tai virheellistä, ei myöskään uskottavaa, koska siinä ei ollut yhtään detaljia joka ei kuulostanut leffoista bongatulta tai interpoloidulta, esimerkiksi henkilö lyö päänsä -> kärsii myöhemmin päänsärystä. Teineille ei toki vyörytetä samalla lailla lääketiedemaailmaa, mutta vähän olisi voinut silti skarpata tätä puolta.

Kommentoi
Name and Mail are required