Vaikeinta on olla tuomitsematta

Netissä oli tapana, ja on edelleen, naureskella yhdys sana virheille. Sille on oma nimikin: lappeen Ranta. Miten joku voikin kirjoittaa kirja hylly tai maito purkki! Ihan tosi noloa!

Jossain vaiheessa minulle selvisi, että ainakin osa yhdyssanavirheitä tekevistä on lukihäiriöisiä. Hävetti. Omalla isälläni on lukihäiriö, mutta hän ei tee yhdyssanavirheitä, niin en ollut ajatellut, että muille kävisi niin. Ajattelin vain kirjainten vaihtavan paikkaa ja muuta vastaavaa.

Muiden ihmisten tuomitseminen onnistuu kovin nopeasti. “Tervetuloa kevät juhlaan!” No huh, mikäs juntti siellä kirjoittelee. Ulkonäöstä on erityisen helppo tuomita ihmisiä. Moni pitää lihavia laiskoina ja huonosti itseään kontrolloivina, vaikka lihavuus voi johtua esimerkiksi sairaudesta tai sen lääkityksestä. Toiset eivät näe syytä laihduttaa, koska lihavuus ei haittaa heitä. Lihavat voivat olla fyysisesti hyväkuntoisia siinä missä laihatkin.

Tietysti myös tyyli. Miten joku voi käyttää tuollaisia vaatteita? Juuri katsoin YouTube-videota, jonka kommenteissa kauhisteltiin erään naisen vaateyhdistelmää: vaaleanpunainen ja kirkkaanvihreä yhdessä. Kenties nainen oli värisokea. Tai ehkä hän valitsi tuon yhdistelmän aivan tarkoituksella, koska pitää siitä.

Missejä ja malleja ei yleensä pidetä fiksuina. Myös runsas meikkaaminen tai “pissistyylinen” pukeutuminen herättää monella helposti alitajuisen ajatuksen siitä, että sen käyttäjä ei ole kovin älykäs.

Minulla on hyvä kaveri, johon aluksi suhtauduin varauksella, koska hän rakastaa designmerkkejä, kalliita laukkuja, kullanvärisiä korkokenkiä ja muuta vastaavaa. Se ei kerro kuitenkaan mitään hänen älystään – hän on fiksu, järkevä, korkeasti koulutettu ja ihmisenä varsin käytännöllinen, maanläheinen.

Olen lukenut väitteen, että amerikkalaisissa nuortenkirjoissa muodikkaasti pukeutuvat tytöt ovat aina pahiksia. Päähenkilön pitää olla nörttimäinen harmaahiiri, joka tuskin edes meikkaa.

Monelle invapaikalle parkkeeraavalle vammaiselle satelee inhottavia kommentteja, koska he eivät “näytä tarpeeksi vammaisilta”, vaikka heillä olisi invapysäköintilupa. Ystäväni sai aikoinaan paljon haukkuja siitäkin, että valitsi hissin portaiden sijaan, vaikka oli “nuori ja terve”. Sairaus ei näkynyt päälle. Sittemmin hän joutui pyörätuoliin ja on nykyään vuodepotilas.

Mummini käyttää monen vihaamia Crocseja, ei sen takia että hänellä on “huono tyylitaju”, vaan koska hänen jalkaterissään on vaivoja, joiden takia hän ei saa useimpia kenkämalleja jalkaan ollenkaan. Ei hän toki olisi sen huonompi ihminen, vaikka käyttäisi Crocseja muista syistä.

Itse en voi käyttää alumiinipohjaisia deodorantteja, koska ne aiheuttavat minulle imusolmuketulehduksia. Meni vuosia löytää dödö, jota ihoni sieti ja joka oikeasti toimi. Jossain vaiheessa kainaloni lakkasivat sietämästä monia aiemmin tehokkaita luomudödöjä. Taas piti etsiskellä uusia. Hikoilen hyvin voimakkaasti ja joskus olen varmaan haissut epämiellyttävältä. Pahoittelen. Voin kuvitella, että ihmiset ovat miettineet, että eikö tuo käy ollenkaan pesulla.

Pari vuotta sitten valmiiksi paistetut jauhelihat ja patterikäyttöinen nestesaippua leimattiin uusavuttomien turhakkeiksi, vaikka niistä voi olla apua vammaisille. Tänä vuonna sama kohu oli valmiiksi kuorituista appelsiineista. Ihmisille ei käy mielessäkään, että jollekin ne voivat ihan oikeasti olla tosi hyödyllisiä. Kaikki vammat eivät näy päälle, mutta käsien nivelrikko tms on sentään helpompi vamma hahmottaa kuin “ei voi käyttää dödöä”.

Kommentoi
Name and Mail are required