NaNoWriMo pelasti elämäni
Kävin Suomessa NaNoWriMo-miiteissä vuonna 2009, mutta en löytänyt kovin samanhenkistä porukkaa. Ihmiset olivat joko reilusti minua nuorempia tai vanhempia, mikä ei sinänsä välttämättä haittaa, mutta jotain jäi puuttumaan. (Viime vuonna kävin kolmessa Suomen NaNo-miitissä, kun saatuin olemaan paikalla, ja tänä vuonnakin yhdessä, ja tilanne oli kyllä muuttunut.)
Amsterdamin miiteissä tilanne oli erilainen. Useimmat olivat pari-kolmikymppisiä ja tuntuivat mukavilta. Iso osa heistä kirjoitti hyvin kunnianhimoisesti, yhdellä oli jo agentti ja toisella oma kustantamo. Osa porukasta tunsi toisensa edelliseltä vuodelta tai kenties aiempaakin, ja he tapasivat toisiaan vuoden ympäri. Onnistuin solahtamaan mukaan tähän porukkaan.
Aluksi meitä oli kymmenkunta, mutta pian porukka alkoi hajota. Osittain syynä oli erään jäsenen muutto takaisin Kaliforniaan ja se, että toinen sai lapsen, mutta jotain henkilökohtaisia kärhämiä ja opiskelukiireitä taisi olla. Pian ympärivuotiset rivimme kutistuivat viiteen, joista kaksi ehti niin harvoin paikalle, että lopulta meitä jäi jäljelle vain kolme.
Nuo kaksi muuta ovat parhaat kaverini täällä, etenkin Linda, joka on myös auttanut minua aivan mielettömän paljon, esimerkiksi hoitanut asioitani puhelimella kun minulla ei riitä siihen voimat, ravannut mukanani virastoissa ja kaupunginosataloilla ja ties missä sekä auttanut kotitöissä, kun minulla ei (vielä) ole henkilökohtaista avustajaa, vaikka sellaisen tarvitsisin.
Linda on leikannut hiuksiani, lyhentänyt housujani ja ripustanut taulujani. Hän kastelee kasvejani kun olen Suomessa ja kuskasi minut novellini tapahtumapaikalle.
Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut ketään, joka olisi pitänyt minusta huolta, varhaista lapsuutta lukuunottamatta. Tuntuu siis uskomattomalta, että joku niin tekisi. En edes halua kuvitella, missä olisin ilman Lindaa. Myös porukan kolmas jäsen on auttanut minua.
Joku voisi sanoa, että eihän se NaNoWriMo tähän enää liity, mutta ilman NaNoa en olisi koskaan tavannut häntä. Ja se olisi ollut jotakuinkin maailmanloppu.
Outoa muuten on, että tämän vuoden varsinaisissa NaNo-miiteissä ei ole ollut ketään aiempina vuosina olleita, paitsi nämä kaksi kaveriani. Olin tottunut siihen, että muutama tyyppi kävi miiteissä joka vuosi, vaikka ei ollutkaan kiinnostunut kuukausittaisista tapaamisistamme. Ja yhtäkkiä he ovat kaikki mystisesti kadonneet (tai yksi vähemmän mystisesti, hän muutti Belgiaan).
