Sydäntä pakahduttava Kioto

Jälleen yksi Japani-kirja siskoni kokoelmista – hän on erityisen viehtynyt Heian-kauteen. Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli kirjoitustyyliltään ihan eri maailmassa kuin Minna Eväsojan Melkein geisha, jonka luin muutamaa kuukautta aikaisemmin. Molemmissa asutaan nimenomaan Kiotossa.

Kankimäki päättää jättää turvallisen päivätyönsä ja lähteä Japaniin tutkimaan Sei Shonagonia, hovinaista joka kirjoitti tuhansia vuosia sitten Tyynynaluskirjan, tarkkanäköisen sillisalaatin elämästä hovissa. Tyynynaluskirjan erityisyys ovat erilaisten asioiden listat, jotka välillä ovat tylsiä ja mitäänsanomattomia, mutta välillä ovat todella samaistuttavia ja kutkuttavia nykylukijallekin.

Asioita jotka saavat... -kansi

Japani on tuttu Kankimäelle ikebana- eli kukkienasetteluharrastuksen myötä, mutta kieltä hän ei osaa. Sitä voisi pitää jonkinasteisena ongelmana maassa asumisen kannalta, saati sitten että yrittää tehdä jonkinasteista historiallista tutkimusta, vaikka sitten kaunokirjallisenakin. Yllättävän vähän se lopulta haittaa.

Seistä ei myöskään ole kirjoitettu kovin paljoa ja hänestä tiedetään vielä vähemmän. Monen tutkijan mielestä kyseessä tuntui olevan lähinnä ärsyttävä ämmä, aivan liian seksuaalisesti vapautunut, jopa kurtisaani.

Välillä Sei unohtuu, kun Kankimäki huumaantuu Japanista. Tämä ei ole niinkään kirja siitä, miten Japanissa on kaikenlaista hassua nippeliä (vaikka toki sellaista tulee väistämättä vastaan), vaan siinä mennään syvälle kulttuuriin. Kankimäki rakastaa väliaikaista kotikaupunkiaan Kiotoa, sen maisemien häikäisevää kauneutta ja historian siipien havinaa, ja hullaantuu täysin japanilaiseen teatteriin. Rahat hupenevat vauhdilla herkulliseen ruokaan.

Välillä hän pohtii suhdettaan Seihin, heille yhteisiä asioita ja mitä naiselle kävi Tyynynaluskirjan jälkeen. Kirjaa tahdittavat Sei-lainaukset sekä Kankimäen omat samantyyliset listat. Pidin rakenteesta ja tyylistä paljon.

Heian-ajan konseptien vertaaminen nykyajan vastaaviin konsepteihin (esim. tankarunoilla viestittely – twiittaus) toimi enimmäkseen yllättävän hyvin. Myös Kankimäen oivallukset japanilaisesta taiteesta olivat kiinnostavia. Välillä pisimpiä Sei-kohtia ja Japanin historia -pläjäyksiä hieman skippasin.

Toki välillä kulttuurierot ahdistavat Kankimäkeä, mutta ehkä enemmän Japanin talven hyytävä kylmyys ja kesän pökerryttävä kostea kuumuus. Draamaakaan kirjasta ei puutu, sillä Kankimäki saapuu takaisin Japaniin juuri ennen Fukushiman turmaa ja pakenee säteilyä Thaimaahan – jossa vastaan tulevat ennätykselliset tulvat. Toisaalta minua ei haitannut myöskään arkipäivän kuvaus tai Eurooppaan sijoittuneet osiot. Hieno kirja.

One Response “Sydäntä pakahduttava Kioto”

Kommentoi
Name and Mail are required