Viina on ihmiselle susi

Iranilaisamerikkalainen Kaveh Akbar on Suomessa tuntematon nykyrunoilija, mutta Yhdysvalloissa hän nauttii jo merkittävää arvostusta. Niin merkittävää, että hänen vuonna 2017 ilmestynyt esikoiskokoelmansa Calling a Wolf a Wolf ehti viime vuonna jo ilmestyä Penguin Classics -sarjassa(!). Melkoista.

Calling a Wolf a Wolf -kansi

Akbar on kyllä hehkutuksen arvoinen, ei sillä. Teos käsittelee paljon kirjoittajansa omaa alkoholismia, mutta myös tämän elämää ja kulttuuria muuten. Ryyppääminen on toki yksi kirjallisuuden kuluneimpia aiheita, mutta Akbar onnistuu tuomaan siihenkin jotain rujoa, viskeraalista ja lyyristä, joskus bisarrin surrealististakin, kuin vilahduksia deliriumista.

Melko samaan sävyyn Akbar kirjoittaa myös rakkaudesta: se on sekavaa kuin unikuvat, mutta silti hyvin konkreettista. Myös Jumala kohdataan Akbarin runoissa usein. “When I wake, I ask God to slide into my head quickly before I do.” Runossa God korkeampaa puhutellaan suoraan.

Akbarilla on vahva ääni ja oma tapansa käyttää kielikuvia, ehkä melkein liiankin omanlaisensa, koska runot alkavat muistuttaa toisiaan. Tekstit soljuvat usein rakenteeltaan tajunnanvirtamaisina ja monesti asiasta toiseen lähes vapaana assosiaationa, pysyen kuitenkin aiheessaan.

Arabimaista ja Persiasta kotoisin olevien runoilijoiden teksteissä on minusta usein paljon samaa. On rukouskutsuja, granaattiomenia ja ruusuvettä. Runot ovat usein, kuten tässäkin tapauksessa, lyyrisempiä kuin nykyrunous muuten. Vaikka muoto joskus lähentelisi proosaa, sisällöt ovat ehtaa runoa.

Muutamia Kaveh Akbarin runoja voi lukea (ja joitain myös kuunnella!) Poetry Magazinen sivuilla, esimerkiksi mainio ja hänen tyyliään hyvin kuvaava Vines.

Kommentoi
Name and Mail are required