Archive for Hollanti
Mitä yhteistä on Putinilla ja Thatcherilla?
Venäjän Presidentti Vladimir Putin vieraili eilen Amsterdamissa. Vierailuun oli varauduttu täällä huolella, esimerkiksi kaupungintalolla liehui sateenkaarilippu protestina Venäjällä suunnitellulle homolaille. Myös kaupunginosia suositeltiin sateenkaariliputtamaan. Entinen kaupunginjohtaja Job Cohen (jonka näin ensimmäistä kertaa IRL juontamassa drag queen -olympialaisia vuonna 2009) laski oman sateenkaarilippunsa puolitankoon.
Maailman vanhin homojärjestö COC järjesti tuhansien ihmisten äänekkään ja sateenkaarenkirjavan protestin (erityispisteet viittomakielisestä tulkkauksesta) lähelle merenkulkumuseota, jossa Putin oli illastamassa Hollannin pääministeri Mark Rutten kanssa. Valtiovierailun ohjelmassa oli ilmeisesti tarkoitus puhua 20 minuutin ajan myös ihmisoikeusasioista. Putinin mukaan homoja ei syrjitä Venäjällä.
Myös Amnesty protestoi äänekkäästi. Useissa lehdissä julkaistiin koko sivun ilmoituksia “ihmisoikeusvapaasta Amsterdamista”, jossa Putinin miellyttämiseksi ei suvaita esimerkiksi homoilua, mielenilmauksia, vapaata journalismia tai varsinkaan punkbändejä. Myös keskustassa oli kyltit ja keltaiset nauhat aiheeseen liittyen.
Onko tällaisilla protesteilla jotain vaikutusta Venäjään? Siitä en tiedä, mutta ainakin täällä yritetään tosissaan! Samaa soisi näkevän myös Suomessa. Harmittaa, että en itse päässyt paikalle keskustaan.
Väitetysti päivälleen 25 vuotta sitten aikaisemmin protestoitiin Amsterdamissa Margaret Thatcherin homolakia.
Tuo äärioikeistolainen hirmuhallitsija ei olisi voinut valita osuvampaa päivää kuolemalleen, sillä eilen astui voimaan eräs karmeimmista muutoksista Britannian sosiaaliturvan täydellisessä alasajossa (mistä olen kirjoittanut aiemmin tässä blogissa sekä Tukilinja-lehdessä).
Vammaistuki DLA siis lopetettiin, mikä hautautuu nyt kätevästi Thatcherin kuoleman alle. Tosin keskivertobritti on jo onnistuttu aivopesemään, että vammaistukea saavat vain huijaripummit. Vammaisaktivistit ovat kuitenkin olleet ahkerasti TV:ssä ja radiossa muistuttamassa, että tilastojen mukaan viranomaiset ja poliitikot valehtelevat.
Vielä kun saataisiin Britteihin vallankumous Thatcherin hautajaisten myötä. Sitä todella kaivattaisiin. Suomeen myös.
“Kallis” ja 9 muuta hollannin kielen tärkeintä sanaa
Oletko aikeissa matkustaa Hollantiin? Kenties haluat vain briljeerata kavereillesi osaamalla mahdotonta kuuma peruna suussa -kieltä? Opetan tässä hollannin tärkeimmät 10 sanaa. Nämä ovat siis ihan oikeita, eivät mitään kirosanoja, joilla yritän teitä huijata.
Suomalaiselle tarkoitetut äntämisohjeet on hakasuluissa. “G” (ja ch) ääntyvät siis kuten “ch” sanassa “Loch Ness”, eli suunnilleen “khh”. Alueesta riippuen äänne voi olla lähellä pehmeää hoota tai sitten erittäin rutiseva “krrhrhhrh”, joka soveltuu pienten lasten pelotteluun.
vertraging [fertraaching]
Viivästys, eli myöhässä. Kun kaikki kuitenkin on.
omleiding [omläiding]
Poikkeusreitti, esim. ratikan. Kts. ed.
rijdt niet [räit nit]
Ei kulje. Esim. juna. Kts. ed.
lekker [lekör]
Herkullinen, kaikissa mahdollisissa merkityksissä, oli kyse sitten omenapiirakasta, pyllystä tai makeista unista. Hollantilaisten lempisana, jota kuulee jatkuvasti.
mooi [mooi]
Kaunis, kiva, ihku. Toinen lempiadjektiivi, jota voi käyttää aina kun lekker ei sovi. On epäilty, että suomen kielen sana “moi” olisi tullut tästä. Kolmas vastaava sana on leuk [löyk], jonka merkitys on enemmän hauska, nasta, mukava.
duur [dyyr]
Kallis. Kaikki on hollantilaisen mielestä kallista. Jos tulee oikein hyvä diili, niin sitten voi myöntää, että se oli “niet duur”. (Sanan toinen merkitys tarkoittaa kestoaikaa, sama kuin duration.)
gratis [chraatis]
Ilmainen! Maailman paras asia! Se mitä saa ilmaiseksi ei ole niin olennaista. Esim. keltainen mainospipo on ihana, jos siitä ei tarvitse maksaa mitään.
graag [chraach]
Ulkomaalaisten kauhuksi keksitty sana, joka tarkoittaa “mielellään” (esim. “ja, graag” tai “ik wil graag en biertje”. Kuulostaa siltä, että yrittää saada puhdistettua räkää kurkustaan. Mahdotonta koskaan oppia lausumaan natiivin kuuloisesti.
grapje [chrapje]
Kaikki hollannin kielen sanat eivät ala “gr”, vaikka ehkä tästä voisi luulla. Grap = vitsi ja grapje on siitä diminutiivi. Hollannissa voi sanoa melkein mitä vain ja sitten hetken päästä lisätä “grapje”, jolloin se on hauska vitsi. Tätä ei tosin voi tehdä pari viikkoa myöhässä, kuten Suomessa poliitikot.
“…”
Ääni jonka vieressäsi istuva hollantilainen päästää halutessaan päästä pois seinänpuoleiselta paikalta ratikasta. Yllättävän samankuuloinen kuin suomalaisen interjektio vastaavassa tilanteessa.
Minua lehdissä, TV:ssä ja radiossa
Perjantaina ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä on minulta juttu ja kuvia Hogeweyk-dementiakylästä. Kannattaa ehdottomasti lukea! SK tunnetaan usein Suomen Kuivalehtenä, mutta tämä juttu on oikeasti kiinnostava.
Vaikeasti dementoituneet vanhukset voivat elää aktiivista, kodinomaista ja kaikin puolin hyvää elämää, samaan hintaan kun heitä makuutetaan vaipoissaan sängyissä. Toivon, että juttuni herättäisi laajempaakin keskustelua vanhusten/muistisairaiden hoidosta – ainakin aihe on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen.
Minulta on tulossa juttu varsin kiinnostavasta aiheesta myös Voimaan, mutta vielä ei ole selvyyttä, tuleeko se myös painettuun lehteen vai vain Fifi-nettilehteen.
Itsestäni on puolestaan haastattelu tulevassa Niveltieto-lehdessä 1/2013, joka ilmestyy pe 22.2. ja löytyy suurimmista lehtipisteistä. Tosi kiva juttu ja varsin paljon myös romaaneistani (ilmeisesti myös arvosteluja), verrattuna siihen miten yleensä pääsen puhumaan vain sairastamisesta. Jutun kirjoittanut Katri Kovasiipi on opiskellut kirjallisuutta.
Pe 1.3. klo 22 tulee se Inhimillinen tekijä -ohjelma, jossa on haastattelussa minä, (entinen) lääkärini professori Olli Polo, jonka sain aikoinaan kiinnostumaan sairaudestani, sekä eräs toinen, vaikeammin sairas potilas. Se on Areenassa peräti vuoden, joten ei hätää, jos unohdat.
Ja ensi viikon maanantaina olen radiossa, Yle Puheella Maria Petterssonin ohjelmassa, puhumassa CFS:stä, kroonisista pitkäaikaissairauksista yleisesti sekä kirjoistani. Se tulee useamman kerran ja senkin voi toki kuunnella myöhemmin netissä.
Oli kyse sitten jutusta, jonka on kirjoittanut itse, tai siitä että on jonkun toisen haastattelussa, vihdoinkin on sellainen olo, että minua kuunnellaan. Vielä kun nämä isommat kirjakustantajatkin alkaisivat höristää korviaan. ;-P Seuraava romaanini on pian valmis, vink vink!
EDIT: Huomasinpa, että viime vuonna Imagessa julkaistu juttuni Amsterdamin pohjoiskorealaisesta ravintolasta on nykyään luettavissa netissä, viimeksi kun katsoin ei vielä ollut. Itse ravintola valitettavasti meni kumoon jo useita kuukausia sitten.
Kun ihmisistä tulee laittomia
“Geen mens is illegal”, sanovat hollantilaiset turvapaikanhakijoiden tukijat, yksikään ihminen ei ole laiton. “Er bestaan geen onwettige mensen, er bestaan wel onmenselijke vetten.” Ei ole laittomia ihmisiä, epäinhimillisiä lakeja kyllä.
Monelle tulee sanasta laiton maahanmuuttaja mieleen Yhdysvallat, jossa illegal alienit ovat pääasiassa rajan yli tulleita meksikolaisia tekemässä liian halvalla hanttihommia, joita kukaan jenkki ei suostu sillä hinnalla tekemään. Toki laittomia maahanmuuttajia on melkeinpä kaikkialla, myös Suomessa.
Minulle selvisi vasta vähän aikaa sitten tehdessäni lehtijuttua, että ainakin Hollannissa ja käsittääkseni myös Suomessa laittomaksi maahanmuuttajaksi (tai ainakin laittomasti maassa oleskelevaksi) voi päästä, vaikka ei tekisi mitään laitonta, ainakaan tahallaan. Hollannissa yleinen termi on kätevästi pelkkä “illegaal”. Ei laiton maahanmuuttaja, vaan pelkästään laiton.
Muitakin tapoja päätyä vahingossa laittomaksi saattaa olla, mutta jos hakee turvapaikkaa ja hakemus hylätään, sen jälkeen on laittomasti maassa. Silloinhan ihminen yleensä palautetaan kotimaahansa, eikö?
Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan usein joudutaan odottelemaan matkustusasiakirjoja tai muita papereita kotimaasta. Täksi ajaksi ihminen asutetaan yleensä säilöönottokeskukseen. Siellä voi vierähtää pahimmillaan pari vuotta.
Säilöönottokeskus ei juuri eroa vankilasta muuten kuin nimensä puolesta. Tyypillisesti niissä asutaan useamman ihmisen lukituissa selleissä. Tekemistä ei juuri ole, mahdollisuudet pitää yhteyttä ulkomaailmaan ovat hyvin vähäiset eikä lääkäriinkään ole usein helppo päästä. Myös alaikäisiä pidetään näissä ilman vanhempiaan (myös Suomessa).
Schipholin lentokentän säilöönottokeskuksessa sattui vuonna 2005 tulipalo, jossa kuoli 11 maahanmuuttajaa ja loukkaantui useita kymmeniä. En muista kuulleeni tästä uutisista, enkä onnistunut löytämään siitä nyt suomalaisia uutisia, mutta kai siitä jossain oli, kun BBC:kin uutisoi.
Säilöönottokeskuksen pappi kirjoitti kolumnissaan, että hän olisi halunnut muistotilaisuudessa esitettävän negrospirituaaleja, koska asukkaat niistä pitivät ja lauloivat niitä jumalanpalveluksissa. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, koska negrospirituaalit ovat vapautuslauluja. Tilaisuudessa esiintyi lopulta tavallinen kirkkokuoro.
Hollannissa vuodessa säilöönotettuina pidetään jopa yli 10 000 ihmistä. Suomessa numeroita ei kerrota.
Amsterdamilaisen vastine Umayya Abu-Hannan kritisoijille
Minulta on kysytty paljon kommentteja Umayya Abu-Hannan viraaliseksi ilmiöksi levinneeseen tekstiin Suomen rasismista. Abu-Hannan tapaan minäkin olen toimittaja ja muutin Helsingistä Amsterdamiin vuonna 2010. Minullakin syrjintä oli yksi tärkeä syy muuttoon, tosin ableismi, ei rasismi.
Abu-Hannan tekstiä on kommentoinut hyvin myös Tuuli, joka asui vuosia Delftissä, keskikokoisessa kaupungissa Haagin naapurissa. Ja sai tietenkin valtavan kasan törkeitä, paljolti anonyymejä trollikommentteja blogiinsa.
Abu-Hannan tekstiä on kritisoitu monestakin syystä, esimerkiksi:
a) “Ei Suomessa esiinny tuollaista rasismia, se on varmaan keksitty” (myös Tuulin kuulema argumentti)
b) Abu-Hanna (kuulemma) elää Koneen säätiön mittavalla apurahalla, joka tulee Suomesta, vaikka haukkuu Suomea
c) Hollannissa on rasismia, mutta Abu-Hanna ei ole törmännyt siihen, koska ei ole käynyt Amsterdamin ulkopuolella/koska ei ymmärrä hollantia
d) Ei Hollanti voi olla noin hyvä paikka, se on vain expatin ensiviehätystä.
Siihen en voi ottaa kantaa, onko teksti täysin todenperäinen, mutta nähdäkseni se voisi olla. Ikävä tosiasia on se, että ihminen ei useinkaan huomaa syrjintää, ellei se kohdistu itseen (aka VTKHMS)! Moni tosissaan kuvittelee, ettei Suomessa ole seksismiä, rasismia, homofobiaa, ableismia jne. Ne joihin tuo syrjintä kohdistuu ovat eri mieltä.
Kriitiikkiä b) en ihan ymmärrä. Tosin ehkä olen jäävi sanomaan, koska itsekin saan Suomesta apurahoja, tälläkin hetkellä (kaikki tosin määräaikaisia), vaikka kritisoin Suomea jatkuvasti. Minusta Suomessa suurin osa asioista on pielessä, mutta teen kyllä parhaani parantaakseni niitä – mm. kirjoittamalla näitä kirjoja, joihin olen saanut apurahoja, joista olen hyvin kiitollinen.
Ja toki Suomessa on hyviäkin asioita! Varmasti Abu-Hannakin arvostaa esimerkiksi Suomen neuvolajärjestelmää, mutta sen kehuminen ei yksinkertaisesti kuulu jutun aihepiiriin, koska jutun aihe ei ole “Suomen hyvät ja huonot puolet” vaan “Muutin suomalaisen rasismin takia Hollantiin”. Joskus yksikin omalta kannalta tosi huono puoli (esim. jos ei kestä talvea ollenkaan) voi kumota kymmeniäkin hyviä.
Onko Hollannissa rasismia?
Hollannissa kyllä on rasismia, kuten olen kertonut esimerkiksi Zwarte Piet -postauksessa. Tämä ja osa muustakin rasismista on täydellinen sokea piste, jota ei suostuta lainkaan myöntämään. En osaa sanoa miten paljon rasismia on noin yleisesti, koska se ei kohdistu minuun. (Suomessa olen kyllä törmännyt paljon rasismiin tästä huolimatta.) Erivärisiä ihmisiä näkee kuitenkin kaikkialla.
Monissa tilanteissa, kun en ole riittävän hyvin pystynyt kommunikoimaan hollanniksi, olen puhunut englantia ja usein on ilmeisesti oletettu, etten myöskään ymmärrä hollantia (vaikka ymmärrän sitä selkeästi puhuttuna oikein hyvin). Usein olen odottanut, että mitähän nuo kohta alkavat haukkua minua hollanniksi, kun luulevat etten ymmärrä. Vielä koskaan näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. En ole kuullut myöskään muille osoitettuja ulkomaalaisvihamielisiä kommentteja.
On huomautettu, että Geert Wilders on paljon rajummin maahanmuuttokriittinen kuin Suomen vastaavan puolueen Timo Soini. Entä sitten? Persuista löytyy silti runsaasti erittäin maahanmuuttokriittistä porukkaa, joista osa on puolueelle hyvinkin tärkeitä, kuten Halla-aho.
Suurin osa hollantilaisista ei todellakaan kannata Wildersiä, vaan häntä vastustetaan voimakkaammin kuin persuja. Näkökantojen voimakas polarisoituminen ja provokaatio on mielestäni osa hollantilaista kulttuuria, jossa mielipiteiden ilmaisemista pidetään erittäin tärkeänä. Esim. erilaisilla huuhaahoidoilla on täällä suuri kannatus – mutta niin on myös erittäin äänekkäillä ja aggressiivisilla skeptikoilla, jotka jättävät Vapaa-ajattelijat varjoonsa.
Yksi asia, missä rasismi näkyy käytännössä on maahanmuuttajien työllistyminen. Hollannissa se on heikompaa kuin muiden, etenkin marokkolaisia ja puolalaisia karsastetaan. Toisaalta tilanne ei nähdäkseni ole läheskään niin paha kuin Suomessa.
Naapurikaupunginosa Overtoomse Veld on maahanmuuttajavoittoinen ja “Hollannin huonoimmat kaupunginosat” -listan (joka on hyvin Rotterdam-painotteinen…) TOP-20:ssä (lista ei koske vain rikollisuutta vaan mm. ihmisten tuloja sekä huonokuntoisia asuntoja!). Silti siellä työttömyys on 11,5 %, mikä minusta ns. “slummialueelle” on hyvin kohtuullinen. (Voisiko Suomessa yli puolet tummaihoisia/arabeja asuttava kaupunginosa yltää noin alhaiseen prosenttiin, hieman epäilen.) Turvalliseksi olen sielläkin tuntenut aina oloni.
(Oma kaupunginosani on myös maahanmuuttajavoittoinen – työllisyydestä en tiedä, mutta erittäin turvallista ja rauhallista täällä on, rikoksia kuulemma Amsterdamin keskiarvoa vähemmän.)
Onko Hollanti kehujen arvoinen?
Expatin ensi-ihastusta? Jos Abu-Hanna olisi asunut Hollannissa kauemmin, arvostelijat sanoisivat, ettei hän enää muista Suomen oloja todenmukaisesti (tai että ne ovat sittemmin muuttuneet). Suuri osa Abu-Hannan saamasta kritiikistä tuntuu kohdistuvan siihen, että ei Suomea saa kritisoida, koska lottovoittopisapohjoismainenhyvinvointivaltiojne. Suomi on aina maailman paras maa – sääli että tosiasiat kertovat jotain muuta.
Tunnistanko minä oman Hollantini Abu-Hannan Hollannista (tai siis, Amsterdamista)? Kyllä, ehdottomasti, vaikka minulla ei olekaan lapsia, joten en ole joutunut käytännön tekemisiin esim. koulujen kanssa (olen kyllä kuullut niistä paljon hyvää, mm. täällä pitkään asuneelta suomalaisperheeltä, joka takaisin Suomeen muutettuaan pettyi Suomen kouluihin).
Yhteisöllisyys on todellakin yksi hollantilaisia yhdistävä asia. Toki yhteisöllisyyttä on hyvin monessa maassa Suomea enemmän, mutta täällä erityisesti. Se näkyy maan historiassakin, esim. juutalaisten järjestelmällinen piilottaminen toisen maailmansodan aikana. Vapaaehtoistyötä täällä tehdään paljon. Muita kuuluu auttaa, se on itsestäänselvyys.
Kadulla moikataan tuntemattomia (omituisen kielen äänekäs puhuminen ei muuten lainkaan vähennä ihmisten tervehdysintoa). Kaupassa jutellaan ostoksista ventovieraiden kanssa, kärryasiakas päästää koriasiakkaan edelleen kassalle ja mamuteini auttaa pyörätuolin käyttäjää saamaan ostoksensa kassahihnalle. Kun tulee Suomeen, elämäntarinaansa pulputtava tuntematon mummo bussissa ei enää tunnu “höperöltä vanhukselta” vaan piristävältä juttukumppanilta.
Veikkaan, että moni sanoisi, että on Suomessakin yhteisöllisyyttä, kun menee Helsingin tai muiden suurien kaupungien ulkopuolelle ja etenkin maaseudulle. Kyllä, mutta pikkupaikkakuntien yhteisöllisyys ei monesti ole inklusiivista. Sateenkaariperheet, vammaiset ja mamut jäävät helposti ulkopuolelle.
Voi mikä prinsessa!
Iltasanomien trollimaisen kritiikin otsikko oli kuvaavasti “Prinsessa ja herne”. Siis kirjoittajansa ja monien muiden etuoikeuksien (privilege) sokaisemien ihmisten ajatusmaailmaa kuvaavasti. Vähemmistön edustaja, joka haluaa samanlaista kohtelua kuin muut on “prinsessa” (esim. vammaiset ja LGBT-porukka saavat kuulla tällaista jatkuvasti).
Jos jostain kritisoisin Abu-Hannaa niin siitä, ettei hän koe tarpeelliseksi opetella hollantia, mutta en tiedä kehtaanko, kun itsekään en sitä vielä niin hyvin puhu. Olen kuitenkin opiskellut sitä lähes päivittäin elokuusta 2009 asti (muutimme tänne syyskuussa 2010), mutta sairauteni heikentää merkittävästi oppimiskykyäni.
Ehkä kielitaidottomuuttakin pahempi ongelma kuitenkin on, jos ei opiskele kulttuuria. Siihen olen itse panostanut mahdollisimman paljon. Varmaan se Abu-Hannallekin tulee tutuksi esimerkiksi lapsen koulun kautta (ja kielikin sitä myötä tarttuu), mutta monia juttuja tästä maasta on vaikea ymmärtää, ellei perehdy niiden taustoihin.
EDIT: Myös Arkitehdin (joka on ulkosuomalainen, vaikkakaan ei Hollannissa) blogissa on osuva kannanotto asiaan.
Paskapuhetta vanhustenhoidosta
Hollannissa päätettiin keväällä, että hoitokodeissa asuvien vanhusten pitää päästä päivittäin ulos ja pesulle, se on perusihmisoikeus. Siitä en tiedä toteutuuko tämä, mutta Suomessa ei ainakaan. Monissa paikoissa – muissakin kuin vanhustenhoidossa, olen kuullut myös nuorilta potilailta – suihkuun pääsee kerran kahdessa viikossa. Ulos ei välttämättä ole asiaa.
Laitosten lisäksi sama voi koskea myös kotonaan asuvia ihmisiä, niin vammaisia kuin vanhuksiakin. Pitääkö suihkuun päästä joka päivä? Vanhuksen ei ehkä tarvitse, sillä he hikoilevat yleensä varsin vähän. Eivät kaikki nuoremmatkaan peseydy joka päivä, vaan ainoastaan joka toinen. Mutta joka toinen päivä olisi sitten se tavoite, ei joka toinen viikko!
Entäpä ulkoilu? Espoon vanhusten palveluiden johtaja Jukka Louhija esitti hiljattain asiasta Hesarissa seuraavan näkemyksen:
“Geriatrina minua ahdistaa aika paljon, että vanhukset pitäisi viedä väkisin ulos vain sen takia, että heidät pitää vielä ulos. Moni vanhus ei halua ulos”, Louhija sanoo. Vanhukset eivät hänen mukaansa näe siinä järkeä.
Ei voi kuin sanoa, että niin, jos vanhus on niin masentunut, ettei mikään enää kiinnosta, ehkä hän tosiaan ei halua mennä ulos. Tähän oikea ratkaisu ei kuitenkaan ole todeta, ettei vanhusten tarvitse päästä ulos (tai syöttää vanhukselle kasapäin psyykenlääkkeitä.
Vierailin kaksi viikkoa sitten dementoituneiden vanhusten hoitokodissa, mistä luette toivottavasti lisää pian eräästä aikakauslehdestä. Siellä vanhukset peseytyvät joka aamu hoitajien avustuksella. Ulos saa lähteä milloin vain, kävellen, pyörätuolilla tai polkupyörällä, tarvittaessa hoitajan kanssa. Joka viikko käydään torilla ja retkiä tehdään paljon muutenkin.
“Lähinnä näissä paikoissa on ihmisiä, joille ei ole sinänsä merkitystä, missä he ovat. He ovat tajuttomia tai syvässä dementian tilassa. Heille tärkeintä on se hoiva ja lääketieteellinen hoito.” lateli Louhija taas viisauksiaan. “Kukaan ei halua asua ja elää laitoksessa. Kun puhutaan sairauksista, laitos tarkoittaa sairaalanomaisuutta, tehokkuutta ja hyvää hoitoa.”
Tuohon ei voi kuin sanoa, että VMP.
Hogeweyk on kodinomainen, ei sairaalanomainen paikka, vaikka siellä hoidetaan vain vaikeasti dementoituneita vanhuksia, aina hautaan asti. Koko paikkaa perustettaessa tärkeintä oli se, että se ei ole laitosmainen tai sairaalamainen ja siellä ei keskitytä lääketieteellisiin ongelmiin vaan ihmisiin.
Hogeweykissä tyytyväisiä ovat niin asukkaat, heidän omaisensa, paikan työntekijät kuin lähiseudun asukkaatkin, jotka vierailevat siellä usein. Hoito maksaa saman verran kuin tavallisessa hoitokodissa, niin Hollannissa kuin Suomessakin.
Haista vittu, Louhija. Muistisairaatkaan vanhukset eivät ole mitään tiedottomia paketteja, kuten sinä haluat heidät nähdä, vaan he ovat ihmisiä, perheenjäseniä, läheisiä.
Vanhustenhoidon ongelmia ei ratkaista sillä, että ihmiset sanovat toisilleen “toivottavasti kuolen ennen kuin tulen vanhaksi”. Tai sillä, että psykopaattisen kuvan itsestään antava “asiantuntija” kertoo lehdessä, että vanhukset eivät halua ulos, eikä ole mitään väliä, missä he ovat, kunhan hoito on “tehokasta”.
P.S. Linkkaamassani Hesarin jutussa on tyypillinen kuva, josta tulee vain paha mieli. 80-vuotias mies makaa sairaalasängyssä vihreine lakanoineen. Hogeweykissä ei ole vuodepotilaita, koska kaikilla on oikeus osallistua yhteisön elämään.
Lopussa lumiaura seisoo
On ollut aika uuvuttava viikko, enimmäkseen kuitenkin tosi hyvä. Tiistaina oli mielenkiintoisin juttukeikkani ikinä. En olisi koskaan uskonut, että dementikkojen hoitokotiin tutustuminen voi olla niin hieno kokemus.
Pääsin jopa puhumaan vanhusten kanssa hollantia. Se oli aika …jännää, kun he eivät olleet ihan koherentteja. Olisinpa vähän paremmassa kunnossa, paikka hieman lähempänä ja hollannintaitoni paremmat, niin menisin mielelläni vapaaehtoiseksi.
Pääsin kotiin vähän ennen kuutta illalla ja naputtelin vielä melkein 10 000 merkkiä juttua sen jälkeen. Aika saavutus, kun monena päivänä nykyään en ole saanut tuntiakaan töitä tehtyä.
Keskiviikkona oli sitten vähemmän mieltäylentävä keikka. Matkaan jälleen kaatosateessa (luojan kiitos ilman edellisen päivän myrskytuulta), sitten odotin kaksi tuntia sovittua haastattelua jääkylmässä, käsistä ja jaloista meni tunto, ja sen jälkeen tyyppi tulee sanomaan, että ei kyllä onnistu nyt. Ihan kauheasti ei naurattanut (ja ilta ja yö menivät tosi kuumeisena, kuten aina käy kun olen kylmässä).
Mutta kotiin tultuani postilaatikossa oli kirje Suomen Tietokirjailijoilta, jonka avasin kädet täristen, ja siellä luki, että olen saanut apurahan seuraavaan lääketiedekirjaani! Mahtava juttu, etenkin kun en saanut tänä vuonna yhtään romaaniapurahaa.
Taivaalta on tullut valkoista tavaraa monenakin päivänä, mutta muina päivinä se on hyvin nopeasti kadonnut. Nyt tänään on ihan kunnon snowpocalypse päällä, pyrytti monta tuntia. Onneksi ei tarvitse mennä ulos.
En katsonut linnanjuhlia, mutta ihmettelin kyllä suuresti Twitterissä esiintynyttä valtavaa ableismin määrää ja nimenomaan sitä, kun ableistisissa twiiteissä syytettiin muita mokista. Joku piti mokana, että Haukio ei osannut kätellä “raajarikkoa”. Kun huomautin, että moisen sanan käyttäminen on paljon isompi moka, hän ei tiennyt mitään parempaa sanaa tilalle. Kuinka helvetin pihalla ihmiset voivat olla?
Sekin oli kuulemma moka, kun pyörätuolissa olijalta kysyttiin, että meneekö hän tanssimaan. Eikö suurempi ongelma ole ajatus, että pyörätuolin käyttäjä ei voi tanssia? Ja lisäksi paheksuttiin naisia, joilla on silmälasit. Koska kaikki ihmisethän voivat käyttää piilolinssejä. Paitsi että eivät.
P.S. Jos joku kokee sopivaksi, niin minua saa ehdottaa Suomen Kuvalehden Sisukkaat suomalaiset -juttuun.
LVI ja ihmisoikeudet
Suomen ihmisoikeustilanne on aika karsea (jos sitä vertaa useimpiin muihin länsimaihin), mutta yksi asia siellä on hoidettu mallikkaasti: LVI. Mutta mitä tekemistä on LVI:llä ja ihmisoikeuksilla? Enemmän kuin uskoisi.
Vesi on tietenkin tärkeää, eikä kaikissa ns. länsimaissakaan hanavesi ole juotavaa. Useimmissa käsittääkseni kuitenkin.
Se mitä monista länsimaista puuttuu on talojen eristys. Kuka tahansa Keski-Euroopassa tai Briteissä asunut tietää tämän. Mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän taloissa on mitään eristystä. Niinpä esimerkiksi Espanjassa voi talvella olla sisällä paljon kylmempää kuin Suomessa – huolimatta siitä, että lämmityskustannukset ovat moninkertaiset.
Kaksinkertaiset, saati kolminkertaiset ikkunat ja jopa ikkunoiden tiivistäminen ovat ymmärtääkseni paljolti pohjoismainen juttu. Esimerkiksi meidän makuuhuoneessamme tuntuu talvella usein siltä, että ikkuna olisi jäänyt auki. Pitää ihan varmistaa, ettei se ole. Briteissä olen nähnyt hotelleissa, kuinka ikkunassa on 10 sentin levyinen aukko, jota ei saa kiinni, ja heti sen alla patteri paahtaa täysillä.
Ekologiselta kantilta tällainen on aivan käsittämätöntä. Mihin unohtui öljykriisi? Eräskin amsterdamilainen kulttuurikeskus hankki hiljattain tuplaikkunat ja eristyksen ja teki joitain muita muutoksia. Talon energiankulutus laski 75 %.
Ihmisoikeuskysymyksen tästä tekee se, ettei kaikilla ole varaa lämmittää talojaan. Suomessa on miltei mahdoton ajatus, että pakkaseen kuolisi kukaan muu kuin koditon (tai humalainen tai eksynyt vanhus tms). Briteissä se on kaikkea muuta kuin mahdotonta – se on jatkuva tosiasia.
Viime talvena kylmyyteen kuoli ihminen jopa joka viides minuutti. Tavallisenakin vuonna kylmyyteen kuolee 15 kertaa enemmän ihmisiä kuin auto-onnettomuuksissa. Typerryttävää.
Over the past ten years, there have been on average 26,700 ‘excess winter deaths’ each winter in England and Wales, the vast majority among older people. This is more than fifteen times the number of people who died in road accidents last year.
Kuolemista noin 40 % johtuu sydän/verenkiertoperäisistä syistä, 33 % keuhkoperäisistä. Kylmyys heikentää immuunijärjestelmän toimintaa. Se lisää myös tapaturmia, koska kylmyys heikentää ihmisen ketteryyttä. Jotkut vanhukset kuolevat myös suoranaiseen hypotermiaan.
Vanhusten lisäksi myös lapset kärsivät hengitysteiden ongelmista, mutta myös mielenterveysongelmista ja koulumenestyskin kärsii. Pienet vauvat eivät kasva niin kuin pitäisi. (Tämän ja edellisen kappaleen tietojen lähde.)
Miten on mahdollista, että kylmä tappaa ihmisiä ns. sivistysmaassa? Koska monilla ihmisillä ei ole varaa lämmittää kotejaan, vaikka esimerkiksi (sairas)eläkeläiset saavatkin valtiolta talvisin lisärahaa nimenomaan lämmityskustannuksiin. Se ei riitä.
Jos kodit olisi kunnolla eristetty, tällaista ongelmaa ei olisi. Meidän Suomen kerrostaloasunnossamme lämmitystä ei tarvinnut pitää päällä ennen kuin pakkasta oli noin -15C. Täällä Hollannissa jo +15C voi vaatia lämmityksen. Em. raportin mukaan brittiläisistä kodista on hyvin eristettyjä vain 0,3 % ja melko hyvin 10 %.
Miten keskieurooppalaisille ja briteille saisi taottua järkeä päähän? (Ei ainakaan TED-kilpailuiden kautta; minun kilpailutyöni aiheesta TEDxAmsterdamin Ideas Worth Sharing -kilpailuun lempattiin koko kilpailusta ulos, perusteluja ei koskaan kerrottu.)
Tämä on tosi puuduttavan tylsän näköinen taulukko, kuvankaappaus tuosta PDF:stä, mutta se kertoo hyvin, miten eri Euroopan maissa talot on eristetty (seinän sisus, katto, lattia, tuplaikkunat). Tuo ensimmäinen luku on vuodenaikojen vaihtelun korrelaatio kuolleisuuteen (korkea numero = kylmä vuodenaika lisää kuolleisuutta paljon). Miksiköhän Norjassakin on noin huonot eristykset?
Kiusatun pojan itsemurhaviesti kuolinilmoitukseen
Vaikka Enkeli-Elisan tarina ei ollut totta, kiusatut tekevät itsemurhia oikeasti. Tänä aamuna moni hollantilainen järkyttyi lukiessaan sanomalehteä (tai sosiaalista mediaa). 20-vuotiaan tilligteläisen Tim Ribberinkin kuolinilmoituksessa on hänestä suuri valokuva – sekä hänen itsemurhaviestinsä.
“Rakas isä ja äiti, minua on kiusattu* koko elämäni. Te olette ihania. Toivon että ette ole vihaisia. Jälleennäkemisiin, Tim”
Jotkut pelkäävät, että tämä johtaa ns. copycat-itsemurhiin. Minusta tällaisista asioista on kuitenkin voitava puhua. Ehkä kiusaajat jatkossa miettivät kahdesti? Ehkä muut oppilaat, vanhemmat ja opettajat kiinnittävät asiaan enemmän huomiota?
(Kirjoitin tästä jo Twitteriin, mutta päätin laittaa vielä tänne bloginkin puolelle.)
EDIT: Timin tapaus on saanut todella paljon huomiota (toki syystäkin), on ollut trending topic Twitterissä ja huomenna vanhemmat pitävät lehdistötilaisuuden kaupungintalolla.
EDIT2: Timin kohtaama kiusaaminen näyttää olleen ainakin osittain homofoobisesti motivoitunutta (voi olla, että pelkästään “tavallista” homottelua, mutta näyttäisi oikealta homofobialta).
EDIT3: Ilmeisesti kyse oli tosiaan siitä, että Tim oli homo. :-/
* useita eri verbejä, joita on vaikea kääntää, suunnilleen ehkä nolaamista, piinaamista ja ulkopuolelle jättämistä
Kohotan maljan
Marke ja Magdalena Hai (ainakin) haastoivat minut Deen blogihaasteeseen, jossa pitää pitää “maljapuhe” ja kiittää viittä eri asiaa. Olen elämässäni pitänyt useita puheita, mutta en koskaan malja-, koska en maljojakaan harrasta. Viime aikoina on välillä ollut todella vaikea löytää elämästä yhtään mitään hyvää, mutta yritetäänpä. Haastetta saavat jatkaa ne, jotka haluavat.
Ensiksi haluaisin kiittää värejä. En nyt puhu syksyn väreistä, sillä täällä ei ole vielä syksy, vaan värejä yleensä. Kun viime aikoina on usein ollut aivan mustaa, niin piristyy edes vähän, kun pukeutuu vaikkapa oranssiin, kirkkaanpunaiseen ja/tai sateenkaariraitoihin. Mieheni ei pidä sateenkaarivaatteistani, mutta hänkin hiljattain myönsi, että tykkää tästä kuvasta, jossa olen minulle tyypillisine vaatteineni harmaan taustan edessä.
Toinen juttu on maut ja tuoksut. Joinain päivinä ainoa iloni on ollut kirjahyllyssä kuivamassa oleva valkomesikkä, jonka huumaavaa tuoksua nuuhkin. Päihdyttävä kaneliin vivahtava vanilja – jos olet koskaan haistanut tonkapapuja, tiedät sen kumariinisen tuoksun. Mutta tämä on parempi! Villiä apilan sukuista vaniljayrttiä suoraan parin korttelin päästä. Olen myös tutustunut pandaniin, Kaakkois-Aasian kaislamaiseen suosikkimausteeseen, joka tuoksuu aivan samalta kuin jasmiiniriisi.
Ja sitten on tietysti kirjat. Ehkä vähän itsestäänselvä vastaus, mutta menköön. Erityisesti minua on lähiaikoina viihdyttänyt Waltari Sinuhe egyptiläisellä, jonka ahmaisin lopulta kuudessa päivässä. Ja Oliver Sackskin on ollut oikein mielenkiintoinen – hänen uudemmat kirjansa eivät näemmä ole enää naiivin ableistisia. Hyvin monista kirjoista on ollut lohtua.
Kiitos kuuluu myös hollantilaisille, etenkin paikallisille asiakaspalvelijoille. Meidän ruokakaupassamme on kassalla eräs musliminainen, joka on aina kuin Naantalin aurinko, piristää väkisinkin. Indonesialaisen noutoravintolan puhelias myyjä, hilpeät torimyyjät ja etenkin se mies, jonka pölyhuiskumainen koira pyörii väkkäränä hänen myymissään kengissä (en tiedä kuka haluaa ostaa koirankarvaisia kenkiä, mutta se on silti veikeää). Ja se erittäin komea turkkilainen(?) nuorukainen, joka tuo useimmat minun paketeistani… (En ole koskaan ennen pitänyt ketään Välimeren alueelta kotoisin olevaa miestä komeana.)
Yksi kiitos kohdistuu hieman tulevaisuutta kohden tai tavallaan myös menneisyyteen. Kiitos kaikille meidän vieraaksemme tuleville ja etenkin pikkusiskolleni, joka tulee lokakuussa jo kolmatta kertaa tänä vuonna (tästä tietysti kiitos kuuluu isälleni…). Odotan sitä kovasti! Ja joulukuussa tulee eräs hieman virallisemman tahon vierailija, jota odotan suurella mielenkiinnolla. Toivottavasti ensi vuonna sitten vielä useampia.
Ja maljana sitten nokkos-vuohenputki-ketohanhikki-karvahorsma-rantakukka-voikukkamehua maustettuna sitruunalla ja tummalla agavesiirapilla. Proost!
