Archive for lääkkeet
Kliseitä keskiyön kirjastossa
En tiennyt Matt Haigin The Midnight Librarysta (suom. Keskiyön kirjasto) kiinnostavan nimen lisäksi muuta kuin että se on tosi pidetty bestseller-romaani, kirjaa lukiessani lokakuussa sillä oli Goodreadsissa »»
Korona-aika mutkistaa ja joskus helpottaakin vammaisten elämää
Korona-ajasta vammaisnäkökulmasta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, ja eiköhän sellaisia joku vielä kirjoitakin. Itse en kirjoitusvaiheessa olisi toki voinut mitenkään arvata, että minun ja Kaj Sotalan tuore »»
Yksi idea, kolme tarinaa
Jäi jotenkin kertomatta blogissa, että projekti Maanpäällinen on valmistunut – tai oikeastaan kyseessä on projekti Morvivin kolmas iteraatio. Kaikki kertovat lääkkeestä, joka aiheuttaa väliaikaisen kuoleman, kuten Morviv-nimestäkin »»
Paha vuosi, hyvä vuosi
Sain juuri uusimman romaanikässärini valmiiksi! Meni vielä vanhan vuoden puolelle, vaikka en olisi millään uskonut. Mitä muuta tänä vuonna tapahtui? Paljon.
Toissa vuosi oli aika mälsä, 2016 oli »»
Vammattomien maailma myrkyttää vammaisen mielen
Olen kirjoittanut vammaisuuden sosiaalisesta mallista usein aiemminkin. Tiivistettynä: pyörätuoli ei rajoita elämää, vaan kynnykset. Ja sama muille eri vammoille.
Yhteiskunta kuitenkin tunkee meidän päämme sisälle ja kertoo, »»
Väkeviä lääkkeitä
Mia Myllymäen tuore esikoisromaani Väkevä mieli sijoittuu Komanon kaupunkiin, jota käytännössä hallitsevat kirkko ja koko ajan lisää tilaa valtaava kaupunginsairaala. Omapäinen Kefa palaa sinne vuosien jälkeen opiskeltuaan »»
Naiset ne vaan ajankulukseen valittaa
Olen törmännyt kahteen erityisen bisarriin esimerkkiin seksismistä tässä kuussa. Ensimmäinen oli nettikommentti, jonka mukaan kuukautisvaivat ovat psykosomaattisia. Siitä twiittasinkin kuvankaappauksen. Ei kai kuukautiset nyt voi mitään fyysisiä »»
Järki, toivo ja epätoivo
Neljä vuotta sitten syksyllä olin hyvin toiveikas. Olin ollut jo monta vuotta varsin hyvässä kunnossa pieniannoksisen naltreksonin ansiosta ja kesällä 2011 saamani viruslääke toimi hyvin. Elättelin toiveita »»
Elämä on loputon pölyinen nurkka
Kun kyselin erästä taannoista kolumniani varten Twitterissä, miltä muista pitkäaikaissairaista ajan kuluminen tuntuu, odotin tietysti monen ehkä sanovan, että aika kuluu tosi hitaasti. Sellaisiakin vastauksia kuitenkin tuli, »»
Kilpajuoksu lähentelee loppuaan
Aloin saada stressistä pysyviä elinvaurioita (lähinnä aivolisäkkeeseen) jo vuonna 2008, mutta vuoden 2011 lopussa homma levisi täysin käsistä. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt tulla uusia vaurioita. Vasta »»
