Kallo keulassa

Pikkusiskoni valitti, että hänen koulutyönsä sun muut jäävät usein viimeiseen iltaan. Lohdutin häntä, ettei hän tosiaankaan ole ainoa (en puhunut siis itsestäni, vaan maailmasta noin yleisesti). Eikä hän jätä niitä viime tippaan esimerkiksi laiskuuttaan, sillä hän puuhaa koko ajan jotain (ns. parantumaton harrastusaddikti). Voisi melkein sanoa, että tauoton puuhastelu on meillä suvussa – ei tosin ainakaan äidiltä peritty, häntä toivottomampaa laiskamatoa ei löydy.

Itse olen havainnut lähiaikoina omassa ajankäytössäni uuden ilmiön. Aloitan projektit hyvissä ajoin, esimerkiksi ASCII-kuvan jonka piti olla eilen valmiina muistaakseni kesäkuun puolella. Sitten kuitenkin muut projektit vievät niiltä huomion (“kun se nyt on jo hyvässä vaiheessa ja deadlineen on vielä niin kauan”) ja lopulta väännän ne kiireessä valmiiksi juuri ennen määräaikaa. En tiedä, tulisiko teksteistä tai kuvista parempia, jos ei lopussa tulisi kiire, kun sellainen tilanne on olemassa lähinnä teoreettisella tasolla.

Ja sitten projektit, joilla ei ole deadlineä… Minulla on useampi täysin deadlinetön enintään tuhatsanainen teksti, jotka olen aloittanut kuukausia sitten – jotkut jopa viime vuoden puolella – ja jotka ovat jopa yli 90 % valmiita, mutta deadlinen puutteessa ei ole vain riittänyt aikaa/voimia saada niitä valmiiksi.

Sitten on se surullisenkuuluisa esseekokoelmani, joka on aloitettu vuonna 2004. Nyt kun se on jo niin toivottoman kauan lojunut, on korkea kynnys tehdä sitä, kun muut projektit ovat kuitenkin enintään vuoden muhineita ja siten tuntuvat olennaisemmilta saada kasaan.

Kirjojen valmiiksi saamisessa ei ole koskaan ollut ongelmia. Nyt vielä kun on NaNoWriMo ja sen jälkeen tarkoitus saada kässäri valmiiksi aina maaliskuussa, niin kyllä ne valmistuvat (viimeistä edeltävät kaksi tosin vasta huhtikuun puolella). Viimeksihän voitin NaNoWriMon hämmästyksekseni peräti kolme päivää etuajassa.

Novelleita on vaikea saada valmiiksi ilman kirjoituskilpailua tai muuta deadlineä. Yleensä ne tulee aika kiireessä kirjoitettua loppuun, mikä sitten varmaan heijastuu menestykseenkin. Ja runot, no, ne eivät yleensä valmistu. Pitäisi kai yrittää säätää itselleen jotain määräaikoja tai tavoitteita niiden suhteen. Auttaisikohan se?

Kommentoi
Name and Mail are required