Melkein julkkis
Sain vihdoin eilen käsiini Tukilinja-lehden, jossa on minusta haastattelu, ensimmäinen kolumnini sekä arvostelu Marian ilmestyskirjasta. Nyt on kuuluisa olo (vaikka pitkä haastattelu olikin kutistunut alle puoleen sivuun)! Tukilinjaa ei valitettavasti taida saada irtonumeroina eikä näitä juttuja ole netissäkään, mutta suosittelen ehdottomasti lehden tilaamista – tässä on järjestö, joka pistää rahat tärkeään käyttöön.
Kirjani arvostellut Sanni Purhonen on tutkinut vammaiskirjallisuutta, kiitos hänelle arvostelusta. Hieman tosin ihmetyttää kommentti, että kirjani kertoo yksinäisyydestä. Kyllähän Marialla riittää ystäviä, paitsi ehkä yläasteella. Ei kai ulkopuolisuus ole sama kuin yksinäisyys, vaikka niissä paljon samaa onkin? Mutta jokaisella on tietysti oma näkemyksensä. (Arvostelu muuten spoilaa kirjaa aika paljon, joten älä lue, jos et halua paljastuksia.)
