Sairaskohtaus joka pysäytti

1,5 vuotta sitten vietin yhden päivän (alle 24 tuntia) Skotlannin Aberdeenissa ja siellä tapahtunut juttu tuli esiin eilisessä Twitter-keskustelussa. Se jätti minuun jälkensä, vaikka verbaalisesti sitä onkin vaikea kuvailla.

Olimme käyneet ystäväni Murrayn kanssa keskustassa ja odottelimme bussia takaisin hänen kotiinsa, kun bussipysäkillä vieressämme seissyt nainen yhtäkkiä kaatui selälleen maahan. Hänen takaraivonsa kasteli maan tummanpunaiseksi. Välittömästi alkoi tapahtua: ystäväni alkoi selvittää naisen hengityksen jne tilaa (hänellä on ensiapukoulutus), vieressä oleva mies soitti ambulanssin ja vieressä seissyt peruspissiksen oloinen teinityttö alkoi muuten auttaa. Oletin hänet naisen tyttäreksi, niin huolissaan hän oli.

Nainen hengitti, joten elvytystä ei lopulta tarvittu. Kyseessä oli ilmeisesti epilepsiakohtaus: nainen nytkähti maassa pari kertaa, ei varsinaista toonis-kloonista liikettä kuitenkaan) ja palasi pian tajuihinsa, joskin oli selvästi hieman sekava. Rauhoittelimme häntä parhaamme mukaan. Ambulanssikin saapui pian paikalle, olimmehan lähellä kaupungin keskustaa. Nainen käveli ambulanssiin omin jaloin, muistaakseni tosin talutettuna.

Sinä muutaman minuutin aikana ennen ambulanssin tuloa ehdin kuitenkin vaikuttua syvästi siitä, miten ohikulkijat välittivät naisen kohtalosta, vaikka tämä vaikutti hieman nukkavierulta ja Suomessa olisi todennäköisesti tulkittu vain “pultsariksi”. Naisen tyttäreksi luulemani teinityttökin osoittautui ventovieraaksi. Kaikki ohikulkijat pysähtyivät, kyselivät onko ambulanssi tulossa, voivatko auttaa jne. Eräs lääkärikin tuli pian paikalle sattumalta, mutta en muista tekikö hän lopulta mitään.

Twitterissä ehdotettiin, että kun yhdet alkoivat auttaa, massamentaliteetin mukaan auttamishalu levisi myös muihin. Vaikea uskoa, sillä kuvittelisin, että Suomessa nimenomaan jos kerran jotain apua nähtävästi olisi jo tulossa, ihmiset kiiruhtaisivat ohitse, ei heidän tarvitsisi sillä enää päätään vaivata.

On vaikea kuvailla sitä, miten tuo tilanne vaikutti minuun, mutta ehdottomasti se lisäsi haluani päästä Suomesta pois. Skotlantilaiset tekivät muutenkin kyllä vaikutuksen ystävällisyydellään ja avuliaisuudellaan, niin Glasgow’ssa kuin Aberdeenissakin (mm. ventovieras nainen, jonka perheeltä sain autokyydin), mutta kontrasti monessa asiassa oli nimenomaan Suomeen verrattuna (tai ainakin Helsinkiin; väitetysti muissa Suomen kaupungeissa ollaan ystävällisempiä).

6 Responses “Sairaskohtaus joka pysäytti”

  1. rns says:

    Hauska löytää kirjoitus aiheesta, josta olen itse yrittänyt varovasti jutella suomalaisille. Olen havainnut saman – britit ovat mahdottoman sydämellisiä. En todistanut mitään noin poikkeuksellista (sairaskohtaus), vaan puhun kohtaamisista kaupoissa tai kaduilla. Kärjistäen voi sanoa, että jos katsoo vahingossa jotakuta liian pitkään, tämä virittää ystävällisen keskustelun :) Asun tosin itsekin nykyään Hollannissa, joka muistuttaa hieman enemmän Suomea tässä suhteessa, mutta täälläkin voi saada ystävällisiä sanoja ja kosketuksen tuntemattomilta vanhoilta rouvilta kaupan maitotiskillä. Se on aina yhtä yllättävää ja ilahduttavaa – vieras ihminen ottaa kädestä :)

    • Minua ärsyttää noin yleisesti Briteissä monta asiaa, kuten täällä blogissakin olen monesti kirjoittanut. Sydämellisiä ehkä, mutta Englannissa myös todella jäykkiä. Täällä Hollannissa ei onneksi ole mitään jäykkyyttä. Minua ei ole kukaan vanhempi ihminen kosketellut kaupassa, mutta torilla mummujen on aina pakko hehkuttaa, kuinka minun tai heidän ostoksensa on niin lekker.

  2. rns says:

    Mielenkiintoista, koen tilanteen juuri toisin päin. Hollannissa etäistä, Englannissa mutkatonta :) Asiaan vaikuttanee se, etten osaa lainkaan hollantia, tai pystyn sitä lukemaan mutten ymmärrä kuultuna.

    • Minä olen ollut Briteissä vain Birminghamissa, Aberdeenissä ja Glasgow’ssa. Birminghamia inhosin, eivätkä siellä ihmisetkään tuntuneet kovin mukavilta. Minust

      En tiennyt, että et osaa hollantia. :-o Etkö ole kuitenkin aika kauan jo asunut täällä? Minullekin tuottaa puheen ymmärtäminen edelleen vähän vaikeuksia, enkä hirveän monimutkaisesti osaa itseäni ilmaista, mutta koen kyllä osaavani kieltä ainakin auttavasti.

      Tykkään siitä, että täällä esim. usein tuntemattomat moikkailevat kadulla jne.

  3. rns says:

    Syyskuusta olen asunut Hollannissa, tosin suuren osan syyskuusta seilasin kolmen maan väliä, kun hoidin muuttologistiikkaa. Sitä ennen asuimme Englannissa. Noi sun pohjoiset kaupungit UK:ssa selittänevät paljon. Meillä Surreyssä esimerkiksi nummilla tervehdittiin kaikki vastaantulijat, ja naapurit huolehtivat toisistaan.

Kommentoi
Name and Mail are required