Säkenöivä draamallinen aikamatka

Tennessee Williams on hyvin tunnettu näytelmäkirjailija. Vaikkei hänen nimeään osaisikaan mihinkään yhdistää, on varmasti kuullut näytelmistä Viettelyksen vaunu ja Kissa kuumalla katolla. Lukemissani näytelmänkirjoitusoppaissa (arvostelut tulossa myöhemmin) toisessa käskettiin lukemaan erityisesti Viettelyksen vaunu (A Streetcar Named Desire) ja toisessa Lasinen eläintarha (Glass Menagerie).

Löysin sattumalta Waterloopleinin kirjakirpparilta teoksen, joka sisälsi nuo molemmat näytelmät sekä vähemmän tunnetun Sweet Bird of Youth (1959), joka aloittaa kirjan. Siitä en pitänyt – päähenkilöt tuntuivat rasittavilta, eikä 1930-luvulle sijoittuva tarinakaan iskenyt. Ensimmäiset 40 sivua kaksi rasittavaa päähenkilöä vain riitelee hotellihuoneessa.

A Streetcar Named Desire -kansi

Viettelyksen vaunu (1947) oli kyllä maineensa veroinen, nimenomaan henkilöidensä ja etenkin räiskyvän Blanchen takia. Tästä hahmosta ja hänestä syntyvistä konflikteista voisi moni romaanikirjailijakin ottaa oppia! Blanchekin on toki rasittava, mutta eri lailla. Näytelmän nimi muuten viittaa oikeaan ratikkaan, New Orleansin linjaan nimeltä Desire, joka kulki Desire Streetille.

Lasinen eläintarha (1944) on ns. “memory play”, joka tulee kertojan muistista. Se kertoo haavoittuvaisesta, vammaisesta Laurasta, joka keräilee lasieläimiä ja jolle tämän äiti yrittää etsiä “gentleman calleria” eli siis kunnollista aviomiestä. Kohteeksi löytyy Lauran veljen työkaveri Jim, mutta veli ja äiti eivät tiedä Jimin olevan Lauran kouluaikainen ihastus.

Glass Menageriessa häiritsi nimenomaan se memory play -juttu, jota en aivan tajunnut, sekä tungetteleva ja osoitteleva dramaturgia kaikkine “heijasta tällainen kuva ruudulle” -ohjeineen. Se varmaan toimii paremmin näyttämöllä kuin luettuna.

Kaikki näytelmät olivat mielenkiintoisia ajankuvia: löytyy avioliittoa edeltäviä suhteita, sosiaaliluokkien välisiä eroja, rasismia jne. Ainoa näytelmänä ehdottomasti lukemisen arvoinen on Viettelyksen vaunu.

2 Responses “Säkenöivä draamallinen aikamatka”

  1. Leena Lumi says:

    Viettelyksen vaunu on yksi parhaita elokuvia. Sen lisäksi se on ainakin minulle ollut ensimmäinen vahva näyttö siitä, miten elokuva ja sitä myöten myös teksti toimii upeimmin pienessä tilassa. Pienen tilan ja lyhyen ajan rajaamat kirjat ovat ykkössuosikkejani. Kokeile: Peter Cameron The Weekend!

    Lukisin näytelmiä, mutta en jotenkin osaa…Näytelmien lukeminen on aivan oma lajinsa.

    • Riippuu näytelmästä. En saanut Huomenna hän tulee -näytelmää luettua kokonaan, hermot meni. Mutta esim. Shakespearea tykkäsin lukea pienenäkin. Jotkut näytelmät toimivat vain näyttämöllä.

Kommentoi
Name and Mail are required